Liitän sen nyt tähän ja kirjoitan minulle syntyneitä ajatuksia. Ikään kuin otan kantaa kannanottoon, joka mielestäni on ihan mielenkiintoinen näkökulma, hyvin mielenkiintoisista taustoista kirjoitettuna. Kirjoittaja kertoo olleensa Seiskan toimittaja ja tätä kautta sai seurata siskosten elämää läheltä.
Jo otsikosta tiesin, että haluan lukea tekstin ja tietää mitä tuleman pitää. Ei tietenkään tullut yllätyksenä, että se mittari on Johannan niskaan satava paska ja ilmisten raadollisuus. Kirjoitus on siis otsikoitu ihan ... no nokkelasti ja tekstissä on ihan hyvä näkökulma.
Johanna Tukiainen on paras mittari ihmisen arviointiin
Kohujulkkis Johanna Tukiaisen pikkusisko Julia kuoli aiemmin tällä viikolla.30-vuotiaan Julian kuolinsyystä ei ole tietoa, mutta ainakin aiemmin hän on kertonut kamppailustaan alkoholiongelman kanssa. Lisäksi hän sairasti diabetesta.
Muistan, kun ensimmäisen kerran kohtasin Johanna Tukiaisen. Seisoin helsinkiläisen, jo kuopatun Lux-yökerhon aulassa, ja hissistä paikalle ilmestyi suloisen näköinen nuori nainen, jolla oli päällään kirkkaanturkoosi, pörröisillä somisteilla höystetty PVC-mekko. Tukka oli iso, kihara ja vaalea, iho ruskea, ja meikkiä reilusti. Joku kuiskutti, että “tuo on se Johanna Tukiainen, kauhea tyrkky”. Johanna kuulemma oli kova mainostamaan Dolls-tanssiryhmäänsä ja halusi itsekin nimensä lööppeihin.
Jonkin ajan kuluttua Johannasta tuli nimi, joka pyöri koko kansan huulilla. Hänen ja silloisen ulkoministerin Ilkka Kanervan käymä tekstarivaihto johti Iken eroon ministeripestistä.
Johannan tulo julkisuuteen oli sellainen, että hän sai heti vihaajajoukon niskaansa. Iken puolustajat syyttivät Johannaa ministeripestin loppumisesta.
On vähän hankala suhtautua tähän Ilkka Kanervan tekstiviestikohun jatkuvaan esiintuomiseen. Ei sitä kukaan kiistä, että näistä tuhansia kertoja mainituista viesteistä se Johannan ura alkoi, mutta onkohan Johanna nykyään julkkis tästä syystä? Ylipäätään jos Brändi Johannna Tukiainen on erityisen tunnettu julkkis juuri tästä syystä, niin miksi se pitää erikseen mainita? Ei Kimi Räikkösestä puhuttaessakaan jatkuvasti otsikoida Formulakuljettaja Kimi Räikkönen, joka tuli tunnetuksi blaa blaa blaa. Kyseessä on vähän samanlainen höpöttely, kuin Johannan kutsuminen Jollaksen tsaarittareksi tai Glamourtanssijaksi.
Susan Ruusunen kertoi (pääministeri) Matti Vanhasen ruokailutottumuksista kirjan verran ja esiintyi hetken julkisuudessa, mutta eipä siitä ole Hymyssä tuhansia sivuja tekstiä. Itseasiassa Suomessa ei ole toista Julkkista, jonka ympärille on muodostunut hyivn aktiivinen "keskustelukulttuuri", ainakaan vastaavassa laajuudessa. Eikä se edes olisi mahdollista, koska ei ole toista julkkista, joka tarjoaa lähes kellontarkasti puitavaa. Ei ole toista julkkista, jonka työtä on raportoida koko perheensä elämä hyvin pienellä viiveellä.
Kiistattomasti on kuitenkin totta, että Johanna oli kova mainostamaan Dolls-tanssiryhmäänsä ja Johannalla oli ja on edelleenkin kova halu päästä lööppeihin. Johannahan siis tosiaan myi ne tekstiviestit Hymylle. Johannaa kai voi hyvällä omallatunnolla kutsua "kauheaksi tyrkyksi" ja ihmiset ymmärtää miksi. Itseasiassa Johanna on kirjoittajan entisen työnantajan kanssa työsuhteessa. Seiska maksaa Johannalle kuukausittain fyrkkaa siitä, että tämä tekstiviestittelystä julkisuuteen lipsahtanut Glamourtanssija tuo esiin ajatuksiaan ja edesottamuksiaan.
On varmaan ihan totta, että The tekstiveistikohun aikaan Johannan niskassa oli "vihaajajoukko", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Osa varmaan oli Iken puolustajia ja osa syytti Johannaa ministeripestin luopumisesta. Toisaalta moni keskiverto ihminen varmaan kokee melko arveluttavaksi myydä lehdelle kahdenkeskiset tekstiviestit. Ilkka Kanervahan "lynkattiin" oman "vihaajajoukkonsa" toimesta virallisesti siitä syystä, että Ilkka valehteli. Ei siksi, että Ilkka oli kovin kiinnostunut Johannan puutarhan kunnosta.
Olisi mielenkiintoista kuulla kirjoittajan käsitys tämän mainitun "vihaajajoukon" kokoonpanosta. Onko nykyiset viihajat samoja kuin silloin, vihataanko Johannaa edelleen Ilkan ministeripestin kariutumisen johdosta ja miten kirjoittaja itse asiaan suhtautui? Millaisia tunteita hän koki tuolloin? Tuliko jo silloin mieleen, että nyt kyllä ihmiset vihaa aiheetta? Olisiko kirjoittaja itse toiminut Johannan tilanteessa samoin ja vihastuisiko kirjoittaja itse Ilkka Kanervan tilanteessa tai jos mediassa olisi retosteltu jonkun kirjoittajan tuttavan tekstiviesteillä?
On toki ihan totta, että kukaan muu julkkis ei herätä samanlaisia intohimoja, mutta se ehkäpä johtuu kaikkein eniten siitä, että kukaan muu ei tuota samalla intohimolla itsestään, perheestään ja ylipäätään elämästään materiaalia. Ei ole toista julkkista, joka karrikoidusti on julkisuudessa joko kuvaamansa maitopurkin tai muropaketin tiimoilta tai siksi, että on kuudennen kerran saman vuoden sisään hakannut jonkun.
Median näkökulmasta Johanna ei itseasiassa ole vain mielenkiintoinen julkkis. Johanna on täydellinen Julkkis, etenkin jos medialla tarkoitetaan Seiskaa ja vastaavia... journalistien piireissä laatujulkaisuina tunnettuja. Johanna on käytännössä täysin jumissa elämässään, eli Johanna ei lopeta duunia sen enempää kuin orja plantaasilla. Hän on itsekin kertonut, että on parempi tehdä julkkisduunia, kuin olla sossunjonossa.
Johannakin siis tiedostaa, että sen on pakko tuottaa sitä materiaalia, muuten tulee nälkä. Johannalla on myös median näkökulmasta lähes täydelliset taustat. Nimittäin Johanna tuli julkisuuteen ilman erityisiä ansioita ja koska Johannalla ei ole julkisuuden lisäksi muuta varsinaista uraa, josta sitä julkisuutta voisi ammentaa, maksaja tietää mitä Johanna toimittaa. Riskitön bisnes, kun Johannan elämässä ei ole viimeisen muutaman vuoden ajalta sellaista kuukautta, jonka aikana se ei olis tehnyt jotain... häiriintynyttä. Ne hiljaisemmat ajatkin on Seiskalle hyvä sijoitus. Eli siis se väliaika, kun joudutaan odottamaan niitä "Johanna hakkasi sen tai tän", "Johanna tuomittiin pahoinpitelystä", "Johanna veti vikisevää koiraansa perässään usb-kaapelilla" tyyppisiä uutisia. Johannan ns. erikoisosaamisen ohessa puheenaiheita ja mielipiteitä ylläpidetään "normaaleilla" jutuilla, esim kuva Miamin matkalta vuodelta 2008 takaa kuhinan. Johanna median näkökulmasta mielenkiintoisesti täyttää kuluttajien tajunnan valehtelemalla esimerkisi saamastaan asunnosta tai ylioppilaskirjoituksistaan, haukkuu isäänsa tai siskoaan tai kuvaa vaan tosiaan niitä muropaketteja ja nekin kerää niitä klikkauksia takuuvarmasti enemmän, kuin Jasminen yksikään teksti. Negatiiviset uutisethan tosiaan siis tuottaa niitä klikkauksia ja Johanna tuottaa niitä negatiivisiä uutisia samalla tinkimättömällä ammattitaidolla, jolla tehdään myös täyteläinen Juhla Mokka.
Johannaa ei ujostuta tuoda esiin mielipiteitä, jotka aiheuttaa kuvotusta, vihaa, paheksuntaa ja sääliä. Siis sellasisia mielipiteitä, jotka takaa, että (lisää haluamasi median nimi tähän) sivuja klikataan kovalla intohimolla. Tuskin on toista julkkista, joka voi ilman seurauksia päästellä suustaan esimerkiksi seuraavanlaisia oivalluksia:
Onkohan tälläisestä luvallista suuttua? Mikä olisi normaali reaktio? Rohkenisikohan kirjoittaja laittaa blogiinsa tukevan annoksen rotuoppia ja kysellä sähköpostilla yhteydenottoja jos lukijalle jäi jotain kysyttävää? Jos tollasesta kypsyy, niin onko silloinkin kyseessä lähinnä jatkettu eroahdistus Ilkka Kanervan tapauksesta ja barrikaadeilla on vain kokoomuslaiset, se vihaajaporukka?
Johanna ei paheksu ainoastaan neekereitä, Johanna ei myöskään tykkää homoista. Näin vuonna 2013, kun on jopa muodikasta ajaa seksuaalivähemmistöjen asiaa, on melko tavatonta, että joku "homottelee" toista ihmistä julkisuudessa koko nimen kera ja toivoo, että jatkossa olis kiva, kun et vetelis sitä toista kaveria perseeseen. Lähinnä, kun se on vähän yök, eli hyi vittu. Julkinen homottelu on tavatonta, mutta jos sitä saa tehdä työkseen, se on uniikkia. Johanna muodostaa tässäkin asiassa poikkeuksen. Johanna näet muistaa "homotella" ja mainita romanitaustat siinä vaiheessa, kun pikkusen kiukuttaa. Tässä pari esimerkkiä maanantain ja tiistain väliseltä yöltä, kirjoittajan entisen työnantajan sivustolta ja siis kuukausipalkalla tietenkin:
Tuksu on [lisää tähän se ainoa median edustaja, jonka palkkalistoille pääsee Johannan CV:llä ja kirjavilla mielipiteillä] töissä ja herättää runsaasti mielipiteitä. Tuohan oli siis pikkunokkelasti sovellettu bloggajan esimerkistä: "Tuksu on [lisää tähän törkein keksimäsi haukkumasana ja höystä sitä kahdella toiseksi törkeimmällä haukkumasanalla].". Kieltämättä näistä ensimäisenä mieleeni tulleista esimerkeistä ei varmaan ole reilua lähteä nimittelemään Johannaa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla mitkä sanat bloggaja tuohon laittaisi, eikä tietenkään ole pakko haukkua. Parempikin olisi, jos sanoo positiivisesti, sillä se joka haukkuu, on itse.
Johanna ei ole tosiaan ainoastaan median näkökulmasta mielenkiintoinen henkilö. Johanna on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten mediassa pystytään luomaan julkkis käytännössä ihan millä tahansa meriiteillä. Johanna on mielestäni aivan oikeassa siinä, että Johanna Tukiainen on Brändi. Johanna ei vaan ymmärrä kuka sen brändin on luonut ja kuka sen omistaa. Johanna Tukiainen on ainakin omasta mielestäni eniten Seiskan luoma ja omistama brändi. Tätä Johannan mukaan "osittain huonoa julkisuuskuvaa" luodaan ihan jatkuvasti. Esimerkiksi on aavistuksen mautonta tai ainakin hilpeyttä aiheuttavaa kutsua häntä Glamourtähdeksi tai tanssijaksi, koska täysijärkinen ei voi tulla kuin yhteen loogiseen johtopäätökseen: Johannalle vittuillaan. Toisaalta jos joku pystyy antamaan edes yhden esimerkin siitä miten glamour ja Johanna Tukiainen liittyy toisiinsa, niin ihan mielenkiinnolla kuulisin sen. Johannan tanssitaidotkin on hyvin kattavasti dokumentoitu esimerkiksi Youtubessa.
Jostain syystä oma suosikkini näistä Johannan lempparinimistä on kuitenkin Jollaksen tsaaritar. Tavallaan tuossa tiivistyy absurdius osittain jopa paremmin kuin glamour[lisää tähän haluamasi sana, esimerkiksi tähti, julkkis tai tanssija]. Johannahan siis tosiaan ei lopulta omasta mielestäänkään koskaan edes asunut Jollaksessa ja jos tsaaritaren arvonimeen riittää se, että jumittuu muutamaksi vuodeksi vanhempiensa nurkkiin, niin sitten minä olen Tuusulan kuningas aina kun käyn äitini luona.
Kun Blogissa sanotaan: "Kaiken kukkuraksi Johanna Tukianen on myös itse aktiivinen somessa", niin jotenkin tuntuu, että tässä ei ihan tehdä kunniaa Johannan mittavalle osallistumiselle. Aktiivinen on vähän kuin sanoisi, että törkeen kallis Porche on ihan nopsa. Itse en tiedä toista yhtä ansioitunutta somettajaa kuin Johanna. Tässä parit esimerkit:
Tuohon kun pistää kylkeen vähän "Lähde Thaimaahan, sieltä saa ilman reseptejä diapameja! Aah....Mikä paratiisi!." tai "mun pillu maksaa 10000€ plus matkat", niin aletaan olemaan Johannan some-helmien ytimessä
Suurin kysymys lienee se, että onko Johanna Tukiainen niin järjen ja sielun voimissaan, että häneen voi suhtautua samalla tavalla kuin vaikkapa juontaja Vappu Pimiään. Yhtenä julkkiksena vain, jolle sattuu ja tapahtuu. Mutta jos Johanna Tukiainen ei ole järjen ja sielun voimissaan, pitäisikö hänestä olla kokonaan uutisoimatta? Pitäisikö median ylipäätään olla antamatta puheenvuoroa kenellekään, jolla on mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia? Pitäisikö toimittaja Tapio Suomisen lopettaa itsestään ja mielenterveysongelmistaan raportoiminen? Pitäisikö median olla antamatta puheenvuoroa ja palstatilaa niille, joiden mielipiteet ja tekemiset saattavat suututtaa jonkun? Mihin vetää raja?
Tästä pari esimerkkiä tältä illalta somesta. Johannaa ei jarruta edes oman Facebook-profiilin puuttuminen, vaan tarvittaessa otetaan käyttöön entisen/nykyisen/tulevan keikkamyyjän profiili. Ensin kerrotaan Artolle hautajaiskutsun todenäköisyydestä ja siis muutenkin fiiliksiä:
Sitten saa entinen keikkamyyjä kuulla mielipiteitä:
Voisiko Johannan ja Seiskan välille muodostua vähän samanlainen suhde kuin minkä tahansa toimittajana ja toimituksen välille? Seiska seisoisi Johannan takana samalla tavalla kuin Yle seisoo Sanna Ukkolan takana. Johannahan siis tosiaan on Seiskalla töissä ja hänen työtään on kai tuottaa sisältöä. On ehkä aavistuksen hankala sanoa mikä ero Johannalla ja jollain toimittajalla on. Molemmathan siis tuottaa kuluttajille klikkauksiin herkistävää sisältöä. Ei kai voi olla niin, että Johanna on vähän-niinku-toimittaja-mutta-kuitenkin-ehkä-eniten-vaan-julkkis-mutta-mahdollisesti-vappu-pimiään-verrattuna-syyntakeeton-ni-siks-me-mietitään-nyt-neljättä-vuotta-mihin-nää-rajat-ois-hyvä-vetää? Olisiko Seiskalla tosiaan ehkä aihetta vähän tarkentaa tuota suhdetta? Nykytilanne on tietenkin Seiskan kannalta paras mahdollinen, koska Seiska saa ne klikkaukset ja Johanna on vaan mahdollisesti pikkusen syyntakeeton.
Jos Johannalle ei makseta siitä, että se spedeilee sata lasissa ja kertoo toimittajille kuukausipalkalla kaikkea huisin kiinnostavaa, vaan sille maksetaan samalla tavalla sisällöstä, kuin jollekin toimittajalle, niin eikö olisi ihan minkä tahansa työpaikan alkeellistenkin pelisääntöjen puitteissa loogista tässä vaiheessa tai kaksi vuotta sitten, että kaveri lähtee työttömyyskortistoon? Epäilen, että Seiska ei ainakaan sano, että Johkille maksetaan siitä, että se aiheuttaa pahennusta, kun niistä kertyy klikkauksia. Se olisi kai vähintäänkin arveluttavaa ja sen viivan vetämiseen ei tarvita erityisen syväluotaavaa pohdiskelua?
Mittari sinäänsä kyllä toimii hämmentävän hyvin toisestakin näkökulmasta. Olen havainnut, että jos joku kommentoi Johannaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: "Tämän naisen kuvaa kun katsoo, niin spermat räjähtää välittömästi", niin kyseessä on Johanna Tukiainen jonkun toisen profiililla, tässä tapauksessa Ex-miehensä Arto Länsmanin. Jos kommenti on esimerkiksi tämän henkinen: "Arto on pienimunainen saamelainen", niin kyseessä on joko Johanna jonkun toisen profiililla tai joku Johannan sen hetkinen hovi[lisää tähän haluamasi nimike, esimerkiksi kampaaja, autokuski, keikkamyyjä, henkivartija]. Team Tukiaisen jäsenen tunnistaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kommentoinnin imelyys ja todenpohja vastaa Johannan omaa tuotantoa, mutta eri kirjoitusvirheillä, sekä vähemällä huutomerkkien ja Caps Lockin käytöllä. Entisen miehen tai pidempään tekemisissä olleen yhteistyökumppanin tunnistaa siitä, että jossain vaiheessa vaaditaan, että Johanna jättäisi jo vihdoin rauhaan ja keskittyisi omaan elämäänsä. Entisen ystävän tunnistaa siitä, että jotain rahaa on jäänyt saamatta ja nyt Johanna ei vastaa puhelimeen ja viimeistään pari riviä alempana Johanna haukkuu narsistiksi, joka halusi vain julkisuutta. Tulevaisuudessa Team Tukiaiseen takaisin liittyvän, sillä hetkellä voimakkaiden narsismiepäilyksien alla olevan tunnistaa siitä, että jatkuvan solvaamisen kohde yrittää viimeiseen asti järkeillä ja selitellä omaa näkökulmaansa, vaikka Johanna huudattaa kolmatta päivää isoilla kirjaimilla tuhansien ihmisten tiedoksi millainen kusipää lyö naista, varastaa, siipeilee jne. Nämä kaverit tyypillisesti löytää itsensä jostain "jollaksen mystisen murron" tai "Joku homo liotti passiani Hotelli Ilveksen vessanpytyssä" tyyppisestä jännitysnäytelmästä.
Bloggaajan kuvailema ensitapaaminen Johannan ja Julian kanssa ei ole mitenkään tavaton. Jos Johannan tapaa pari kertaa, niin ei kai ole mitenkään mahdotonta, että edessä seisoskelee juuri niin tavallinen tyttö, kuin se on. Johannahan on itseasiassa stereotyyppisen suomalaisjuntin stereotypia. Elämänhallinta totaalisen kadoksissa, parisuhteissa heiluu lähes poikkeuksetta nyrkki, viina on ratkaisu joka ongelmaan ja tyylitaju ei todellakaan ole Tukholmasta. Tosin ei myöskään ole mitenkään tavatonta, että ensitapaaminen Tukiaisen kanssa alkaa ja loppuu siihen, että lyödään pullolla päähän, nyrkillä kurkkuun tai päätyy Johannan yrityksen päiväkirjaan mainintana, joka sisältää runsain mitoin vähemmän mairittelevia adjektiivejä.
Siinä olen samaa mieltä, että samanhenkisiä mimmejä löytyy kyllä muualtakin, kuin lehtien palstoilta. Oman elämänsä Johanna Tukiaisen stuntladyjä löytää kaikkein helpoiten niistä samoista lounge-henkisistä kulmabaareista, missä Johannakin käy. Näillä Irmeleillä ja Raileilla vaan ei kestäisi pää vetää julkisesti sitä viikon kestävää kännikaraokea kung-fu mausteilla. Kirjoittajaa ja Johannaa yhdistää ainakin tanssitaito, sillä Johannan tanssitaito on kohtuullisen suosion ja tunnetuvuuden saavuttanut sketsi ihan konkreettisesti.
Bloggaajaa on eniten jäänyt mietityttämään Tuksun fanit. Eli juuri me, jotka puimme Johannan vaatevalintoja, mielikuvitusraskauksia, -raiskauksia ja parisuhteita taukoamatta. Osa jopa päivittäin. Tässähän siis puhutaan samasta porukasta, jolle Seiska on maksanut tuhansia euroja vihjepalkkiona.
Mieleen tulee esimerkiksi tämä uutisointi informatiivisen kuvan kera:
Johanna Tukiainen bongattiin sunnuntai-iltana Tampereen juna-asemalla. Pissahätä yllätti Jollaksen tsaaritaren ennen junamatkaa, joten hän vetäisi sukkahousunsa alas ja lirutteli muiden matkustajien ihmetellessä vieressä.
- Vessa olisi löytynyt noin kolmen metrin päästä junasta, Seiskalle kerrotaan.
Pissatuokion jälkeen Johanna koirineen hyppäsi junaan.
Johanna joutui hiljattain ikävään tilanteeseen, kun hänen koiransa kakkasi juuri avatun Pinup.fi-yrityksen lattialle ja Johanna astui kikkareen päälle.
Kirjoittaja kertoo olleensa Seiskalla toimittajana ja seuraneensa Tukiaisten elämää läheltä päivittäin, mutta silti Seiskan ansaintamalli ja kohdeyleisö on jäänyt mietityttämään. Tätä on hyvin hankala ymmärtää, mutta voin kai ainakin kertoa oman näkemykseni tuosta "ilmiöstä". Ensin kuitenkin haluaisin ilmaista oman, vähän vastaavan ihmetykseni Seiskan toimittajista. Mitähän Bloggaajan äiti olisi mieltä siitä toiminnasta? Jos voi ihan aiheesta pohdiskella Tuksun fanien motiiveja ja mielenmaisemaa, niin voisiko saman pohdiskelun ulottaa myös tämän teollisuudehaaran suurimpaan toimijaan ja tällä Tunkin huudattamisella eläviin toimittajiin, kirjoittajan entisiin työkavereihin?
Fanien photoshoppailut, kahvipöytäkeskustelut ja ilkeät kommentit on varmaan ihan oma luku sinäänsä, mutta mitähän esimerkiksi tästä helmestä pitäisi ajatella:
Kuvituksesta löytyy esimerkiksi tämä helmi Johannan polttareista:
Tässä kun on vähän vahingossa ajauduttu käsittelemään Seiskan journalistisia helmiä, niin samalla vaivalla kai voisi laittaa HD-tasoista kuvaa siitä, kun Johkin koira paskantaa duunikeikalla lattialle. Vitsikkäästi kyseessä on kakkakälli:
http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Johanna-Tukiainen-pinup-bileissa-kakkakalli/474525
Kun tämä tosiaan on se eniten mieleenjäännyt seikka, niin ehkä kirjoittajan kannattaisi keskustella Seiskalaisten kanssa? Ei kai ole ihan kamalan suurta eroa siinä, että tuottaa omassa yhteisössään omaksi ja muiden iloksi sitä ihan samaa sisältöä mistä Seiska maksaa palkkaa toimittajalle? On tietenkin huomattavasti harmittomampaa julkaista sadalle kaverille kuva, kuin tehdä siitä kannattavaa liiketoimintaa julkaisemalla kymmenilletuhansille. Seiska on tehnyt tästä toiminnasta koulukiusaamista teollisessa mittakaavassa.
Jos sitä tekee työkseen, niin eiköhän se kerro ihmisestä aika paljon, ainakin saman verran kuin the mittari meistä, jotka solvaamme vihan vallassa Tukiaista kahvipöydässä. Voin toki olla väärässäkin. Ehkä toimittajat ei "uutisoi" otsikolla "Top 15 härskeimmät kuvat Johanna Tukiaisesta", koska toimittajilla on huono itsetunto ja Tuksuun on helppo verrata itseään? Nyt kun hetken mietin, niin tällä Bloggaajan lanseeramalla ajatusmallilla Seiskan toimittaja luultavasti päätyisi automaattisesti kategoriaan "sulkijalihaksen syöpäkasvain" tai "kiusaamisesta urantehnyt paskakärpänen - älä vastaa puhelimeen, pysy erossa", toki jokainen varmaan käyttää omaan tyyliinsä sopivaa skaalaa. Varmaa kai kuitenkin on, että jos negatiivinen kommentointi foorumeilla toimii the mittarina, niin siitä uravalinnan tehneelle se kai takaa huipusijoituksen millä tahansa käytössä olevalla asteikolla?
Varmaa ainakin on se, että Seiskalla joku ymmärtää meitä Tuksukiusaajia todella hyvin, sillä Seiska panosti aika näyttävästi Live-palveluun. Jonka siis pitäisi olla The sosiaalinen media, jossa me kaikki voimme käydä tekemässä itsestämme julkkiksia. Jakaa linkkejä, kuvia ja videoita. Sellainen virtuaalinen kahvipöytä, missä puida esimerkiksi Tukiasten asuvalintoja, mielellään jopa päivittäin. Liven rankingissa ykköseksi on sijoittunut nimimerkki Gåså. Mahtaakohan bloggaaja arvata mistä aihepiiristä ja minkähenkisellä sisällöllä tämä himoittu sijoitus kaksi sijaa Johanna Tukiaisen yläpuolella on saatu aikaiseksi? Kannattaa käydä tutustumassa Gåsån tuotantoon. Pienenä vinkkinä sanottakoon, että Johanna Tukiainen on blokannut Gåsån ja vaatinut oikeita fanejaan tekemään jotain, kun häntä solvaamalla joku sijoittuu paremmin kuin aidosti glamouria kansalle jakava tanssija/laulaja itse.
En nyt tiedä mitä kirjoittaja tarkoittaa pilakuvilla, kun mielestäni suurin osa tuotannosta on photoshoppaamatonta realismiä Tukiaisten todellisesta glamourista. Ainakin osassa näiden tuotosten motiivi on Johannan oma vankkumaton, joskin hyvin harhainen käsitys itsestään. Johanna puhuu tuhansien eurojen iltapuvusta, niin joku kansalaisjournalisti/koulukiusaaja näkee vaivaa tehdä koosteen niistä Johannan tyypillisistä asuvalinnoistat. Kun Johanna hehkuttaa estottomasti lähes täydellisesti mennyttä keikkaa, niin joku katsoo tarpeelliseksi julkaista videon siitä fantastisesta show-meiningistä. Eli vaihteleva määrä sekalaista porukkaa sekoilee kaatokännissä lavalla ja yleisöstä kuuluu "Huora, näytä tissit", johon Johanna vastaa "Jos ette ole kunnolla, Julia potkaisee teitä naamaan". Kun Johannan hehkuttaa neljättä vuotta, että hän on taas lihonnut pari kiloa, lähinnä parisuhdeongelmien johdosta, mutta pienellä vaivalla, esimerkiksis kuukaudessa ollaan taas Miamin mitoissa, niin joku katsoo tarpeelliseksi julkaista vähän realismiä. Niitä kuvia mitä ei ole fotoshopattu niin rankasti, että Johannan pää ei näytä hartioilla irtonaiselta suipolta lieriöltä ja Juliallakin on kainalo. En tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, osa tietenkin tekee ihan puhtaasti kiusaa ja ilkeilee. Tästäkin porukasta tosin löytyy niitä, jotka Johanna on haukkunut läskiksi huoraksi, retostellut kohteen lapsettomuudella, tai jotain muuta [lisää tähän törkein keksimäsi haukkumasana, höystä sitä kahdella toiseksi törkeimmällä haukkumasanalla, muista Caps Lock ja vähintään kuusi huutomerkkiä ja "hahahaha Jeesus keksi pillun"].
Mahtaisikohan bloggaajalla riittää rohkeus päin naamaa tuoda esiin huoli Johannan syyntakeellisuudesta suhteessa Vappu Pimiään? Sitä en tiedä, mutta olen hyvin varma, että tämän dialogin tuoksinnassa saattaisi henkilökohtainen käsitys tavallisen ja ujon tytön luoneesta muuttua kohtalaisen radikaalisti. Vastaavat keskustelut aikaisemmin on johtanut esitutkintaan pahoinpitelystä.
Pitääköhän bloggaaja mahdollisena, että Johanna Tukiainen on itseasiassa onnistunut kattavan uransa aikana suututtamaan ja pahoinpitelemään melko suuren joukon ihmisiä ihan henkilökohtaisellakin tasolla? Toisaalta voisi kai palata Seiskan rooliin tässä kakkakälleistä ja Top 15 härskeimmät kuvat uutisoinnissa. Mitä Johanna on Seiskalle tehnyt, että Seiska jaksaa vuosikaudet nöyryyttää pikkusen syyntakeettomaksi epäilyä glamourmallia? Eihän me nyt sillä tavalla ainakaan voida ajatella, että Johannan on itseasiassa pakko sietää loukkaaviksi ja halventaviksi kokemiaan tuotoksia, koska Johanna on Seiskalla töissä? Johanna saa siitä suolentuotteen sietämisestä säännöllisesti fyrkkaa?
En tiedä onko Matti Nykäsen käyttäminen esimerkkinä tahatonta vai harkittua, mutta hyvin mielenkiintoista se ainakin on. Mattihan on näet Seiskan tallin toinen kestojulkimo. Matilla on jopa hovitoimittaja Kai Merilainen, joka huolehtii Matin osittain huonosta julkisuuskuvasta yksinoikeudella Seiskalle. Keskustelin kerran Iltalehden toimittajan kanssa, joka luonnehti Meriläisen ja Matin suhdetta seuraavin sanoin: "On ihan yleisesti tiedossa, että Meriläinen on yhtäpaljon Matin omaishoitaja, kuin hovitoimittaja". Tässä valossa joku toinen voisi päätyä ajattelemaan, että huolestuttavan suuri osa Seiskan liiketoiminnasta perustuu itseasiassa luultavasti Suomen kahden suurimman ressukan armotomaan piiskaamiseen julkisuudessa.
Bloggaaja kuitenkin päätyi siihen tulokseen, että ei Johannaa voi verrata Mattiin. Olen asiassa täysin samaa mieltä, sillä Johannalle on hyvin hankala löytää kehujaa. Kirjoittaja itse kertoo seuranneensa Siskosten elämää työpaikallaan, mutta hänenkin mielipide oli the people meter. Olisi mielenkiintoista kuulla kirjoittajan puolustelua, sellainen hänen panoksensa Johannan osittain huonon julkisuuskuvan korjaamiseksi. On ihan mahdollista, että en ymmärrä täysin kirjoittajan pointtia, mutta itselleni ensimäisenä tuli mieleen vähän erilaiset asiat. Ensimäisenä ajatukseni palasi Seiskan ja Johannan persoonalliseen suhteeseen. Jos kerran Johannaa vaan lytätään, omasta työnantajasta lähtien, niin miten bloggaaja ei kirjoituksessaan päätynyt pohdiskelemaan asiaa tältä kantilta. On toki mahdollista, että Toimittaja näkee asian siten, että Seiska uutisoi ja kiusaajat kiusaa, siis siellä Seiskan Livessä. Jossain kohtaa ajatusketjussa vaan on vähän erikoinen mutka ja se suurin hämmennys koskeekin kuluttajien klikkauskäyttäytymistä. Seiska on tällä logiikalla vähän kuin invataksi, joka toimittaa joka aamu rullatuolipotilaan keskelle kenttää potkittavaksi, mutta jonkun ihmeellisen moraalikondoomin suojeluksessa paska ei tartu koneiston alkupäähän.
Esimerkki "Tuksu on niin sekaisin, että se pitäisi laittaa hoitoon ja mediat ovat edesvastuuttomia kun uutisoivat ihmisestä, jolla on selkeästi [lisää tähän jokin diagnoosi]." toi itselleni ensimäisenä mieleen Johannan kommentit. Tuossahan hirmu kivasti kiteytyy Johannan kestodiagnoosit. Tietenkin sillä erotuksella, että Johannan auktoriteetti mielenterveysasioiden diagnosoinissa ja julkistamisessa perustuu laajasalon lukiossa kirjoitettuu pitkään psykologiaan, jota siis ei ole missään lukiossa olemassakaan ja Johannan kymmenet diagnoosit on poikkeuksetta joku seuraavista: psykopatia, narsismi tai sosiopatia. Viimeisin diagnoosi saatiin Isälle, joka on Johannan mukaan täysin seonnut ja psykoosissa. Tätä mielenterveysongelma ei tietenkään voi pitää syynä tai aiheena antaa anteeksi yhtään mitään. Psykoosissa sanot ilkeästi Johannasta, niin on vallankin mahdollista, että sitä ei unohdeta koskaan.
Mitenköhän Seiskan vastuu tässä dialogissa mahtaa sijoittua? http://www.seiska.fi/NEWS-lahetys/NEWS-tiistai-Tukiainen-teki-rikosilmoituksen-ja-hakeutui-hoitoon/1023179
Eihän entinen toimittaja suinkaan voi ajatella, että ensin Johanna voi työnsä puitteissa tulla esille mielenterveysongelmiensa tiimoilta ja sitten kun Seiska tai joku muu media on vetänyt uutisesta kermat kannuun klikkauksina, niin ne kuluttajat siirtyy kahvipöydässään keskustelemaan esimerkiksi virkkaamisesta? En tiedä miten kirjoittaja tässä yhteydessä kokee Johannan lukuisat lausunnot masennuksistaan ja jatkuvasta lääkkeiden popsimisesta. Voin toki olla väärässä, mutta eikö julkisuudenhenkilön duuniin vähän kuulu se, että julkisuudessa keskustellaan julkkiksen asioista? Ei kai Seiskalla voi olla monopolia Johannan hoitojen uutisoimisen suhteen, sen enempää kuin muunkaan solvaamisen ja nöyryyttämisen?
Kirjoituksen alkupäässä sanotaan seuraavasti: "Sittemmin työskentelin vuosia Seiskan toimittajana ja seurasin “Tuksun” ja hänen siskonsa Julian elämää läheltä". Olisiko kohtuutonta arvella, että kun bloggaajalla on ollut moneen lyttääjään verrattuna jopa intiimi suhde siskoksiin, niin hänellä on omien arvojensa johdosta ollut väkisinkin hyvinkin tuntuva tarve olla Johannan tukena ja parhaansa mukaan koittaa Johannan osittain huonoa julkisuuskuvaa parantaa. Etenkin silloin kun Tukiaisia on eniten lytätty? Mitenköhän tämä sinäänsä hienoihin periaatteisiin ja äidiltä opittuihin ohjenuoriin perustuva oletettu positiivinen vaikutus on mahtanut näkyä käytännössä? Olisi myös mielenkiintoista tietää kuinka monta kertaa bloggaja tai hänen entiset työkaverinsa ovat koittaneet Johannan syöksykierrettä oikaista. Tämä tietenkin on vähän haastava asetelma, koska Johannan syöksykiidon kulma korreloi suoraan kuluttajien klikkauksten kanssa, ja näkyy sekä Seiskan tilinpäätöksessä, että Johannan tiliotteella. Jokainen huolestunut ja elämänhallinnan parantamiseen panostava toimittaja siis suoraan kusee sekä Johannan, että työnantajansa muroihin.
Olisi myös mielenkiintoista tietää miten kirjoittaja kokee Seiskan ja muiden toimijoiden, ainakin osittaisen vaikutuksen Johannalle syntyneestä harhaisesta todellisuuskuvasta. Kirjoittaja itse pohdiskelee Johannan sielun ja järjen voimia suhteessa esimerkiksi Vappu Pimiään. Kirjoittaja itse toteaa, että Johannaa ei kukaan ihaile, Tukiaista vain lytätään, lähimpänä kehua, mitä Tukiainen voi saada, on sääli. Nämä sinäänsä hyvin kiteytetyt oivallukset kun pitää mielessään, niin eikö ole aikalailla törkeetä suitsuttaa Glamour sitä, glamour tätä. Johannan upeat sitä, Johannan upeat tätä. Eikö tuon vittuilulta tai valehtelulta kuullostavan toiminnan suurin käytännön vaikutus ole lähinnä se, että Johannan edellytykset tajuta yhtään mitään todellisuudesta on entistäkin heikommat ja irtautuminen tuosta itsetuhoisesta itsensä jatkuvasta julkisesta nöyryyttämisestä on entistäkin mahdottomampaa? Johannan näkökulmasta Seiskan ja muiden puuhastelijoiden "ihalu" ja esilletuominen saattaa hyvinkin olla se kolikon kääntöpuoli. Kun fanit solvaa ja haukkuu, niin Seiska pitää huolta, että pikkusen päin vittua menneet rapujuhlat kuitenkin muistetaan fantastisena spektaakkelina ja taas pystyy täysillä uskomaan, että kyllä me muuten löydetään ulkomailta ne ihanat miehet.Miami here I come and I bring my awesome silocone boobies with me.
Ei kai ole ihan mahdotonta, että kirjoittaja todella on oikeassa ja Johanna ei ole täysissä sielun ja järjen voimissa ja tämä kuutamolla surffaava glamour sitä ja glamour tätä itseasiassa vetää nuo Seiskan pikkunokkelat Tsaaritar ja upea sitä ja tätä jutut suoraan tajuntaansa? Ei varmaankaan ole ihan mahdotonta, että Johannan Tukiaisena tunnettu brändi pysyy vaaleanpunaisena todellisuutena hyvinkin pitkälti Seiskan ansiosta? Onkohan Seiskan toimituksessa kukaan koskaan mietiskellyt omaa osuuttaan siitä stratosfääreissä kuljeksivasta ihmisesta, jonka me kaikki tunnemme Johanna Tukiaisena?
Missäköhän vaiheessa olisi sopivaa viheltää peli poikki? Olettaisin, että ei ainakaan nyt, kun Julia kuoli, sillä "median näkökulmasta varsin merkillinen henkilö" on viimepäivien esimerkeistä päätellen suorastaan super merkillinen henkilö. Nyt jos koska me kuluttajat ollaan kiinnostuneita. Nyt meille myydään lehtiä, nyt meistä kertyy klikkejä. Mitähän tosiaan pitäisi tapahtua, että joku Seiskalla viheltää pelin poikki ja kuluttajat jää ikuisiksi ajoiksi vaille uutisointia kakkakälleistä ja ne "top15 härskeimmät kuvat" kokoelmatkin on täysin harrastelijavoimien varassa?
Kirjoittajan entinen työnantaja julkaisi kuusi tuntia sitten tämän videon Johannasta:
http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Johanna-Tukiainen-joutui-sairaalaan/1027447
Voiko kukaan sanoa, että tässä nyt annetaan puheenvuoroa? Mailia voi laittaa tulemaan, jos joku kokee, että on ihan reippaasti hyvän maun rajoissa lypsää eurot klikkauksista, kun Johanna on duunissa... no kauniisti sanottuna ihan vitun sekasin?
Tästä päätellen Julian kuolema ei ainakaan ole minkään näköinen syy jarruttaa Johannan menoa, etenkin kun Seiskan Live sakkaa huolella ja jokainen voi käydä pikaisesti toteamassa miten suuri osa siitä pyörii Johanna Tukiaisen ympärillä. Yhdellä sanalla Gåså, siinä on argumentti, jota itse pidän hyvänä aloituksena hedelmällisen dialogin syntyyn eri toimijoiden vastuusta, moraalista ja osuudesta sekä määrän, että laadun osalta Tukiaisten fiiliksiin ja kohtaloihin. En tosin epäile hetkeäkään, että kun Johanna varsin yllättäen astelee Julian jalanjäljissä hautaan, niin nämä samat pohdiskelut tulee esiin uudestaan. Saadaan uusi kierros sitä miten ikävästi kaikki Johannasta puhui, etujoukoissa varmaan on silloinkin Ilkka Kanervan erosta kypsyneet vihaajat. Tosin jos Johanna Tukiaisen siskon kuolemasta on muodostunut tälläinen kivasti lypsävä klikkausten sampo, niin Johannan kuolema se vasta onkin median näkökulmasta merkillinen tapahtuma.
Kirjoittaja toteaa, että hänen painavin Tukiainen-mielipide on The Mittari ja sitä kirjoittaja käyttää muiden ihmisten arvioimiseen. Tämä mittari ja koulukiusaamisen jälkeen äidiltä kuultu "se joka toista sanoo, on itse se" muodostaa hänen elämän ohjenuoransa. Minkähänlainen ohjenuora tai mittari mahtaisi sopia siihen kiusalliseen faktaan, että kirjoittajan entinen työnantaja tarjoaa yhä edelleen Johannalle mahdollisuuden koulukiusata ihmisiä ennenkuulumattomassa laajuudessa, käsittämättömän suuren koulun pihassa? Onkohan Seiska edes osittain "itse se", kun Seiska kiistämättä toimii megafonina Johannan kulloisillekin vihapuhetta ja rasismia hipoville mielipiteille, vai onko Seiska tosiaan jossain moraalikondoomissa, joka mahdollistaa tuolla sikailulla tehtävän liiketoiminnan, mutta suojelee minkäänlaiselta vastuulta?
Johannalle ei tee yhtään tiukkaa sanoa ex-miehestään mitä ihmeellisempia asioita ja nyt puhutaan siis miehestä, joka on Johannan puheiden mukaan hänen elämänsä rakkaus. Mies, jota Johanna rakastaa yhä edelleen, mies jota Johanna edelleen vainoaa. Tässä pieni intro Firman päiväkirjasta/keikkakalenterista vuodelta 2010, otsikolla "AVOIN KIRJEENI 10-VUODEN AIKAISELLE EX-AVOMIEHELLENI SEKÄ KIHLATULLENI M*** K******!":
Ei minusta ole mitenkään kohtuutonta tuomita meitä ja minäkin uskon, että me kestämme sen. Tosin samalla logiikalla kai voi myös olettaa, että Tuksukin kestää sen. Jos kirjoittajan äiti seuraisi Johannan elämää, niin uskoisin, että kirjoittaja saisi elämänohjeistusvarastoonsa muutaman uuden viisauden.
Susan Ruusunen kertoi (pääministeri) Matti Vanhasen ruokailutottumuksista kirjan verran ja esiintyi hetken julkisuudessa, mutta eipä siitä ole Hymyssä tuhansia sivuja tekstiä. Itseasiassa Suomessa ei ole toista Julkkista, jonka ympärille on muodostunut hyivn aktiivinen "keskustelukulttuuri", ainakaan vastaavassa laajuudessa. Eikä se edes olisi mahdollista, koska ei ole toista julkkista, joka tarjoaa lähes kellontarkasti puitavaa. Ei ole toista julkkista, jonka työtä on raportoida koko perheensä elämä hyvin pienellä viiveellä.
Kiistattomasti on kuitenkin totta, että Johanna oli kova mainostamaan Dolls-tanssiryhmäänsä ja Johannalla oli ja on edelleenkin kova halu päästä lööppeihin. Johannahan siis tosiaan myi ne tekstiviestit Hymylle. Johannaa kai voi hyvällä omallatunnolla kutsua "kauheaksi tyrkyksi" ja ihmiset ymmärtää miksi. Itseasiassa Johanna on kirjoittajan entisen työnantajan kanssa työsuhteessa. Seiska maksaa Johannalle kuukausittain fyrkkaa siitä, että tämä tekstiviestittelystä julkisuuteen lipsahtanut Glamourtanssija tuo esiin ajatuksiaan ja edesottamuksiaan.
On varmaan ihan totta, että The tekstiveistikohun aikaan Johannan niskassa oli "vihaajajoukko", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Osa varmaan oli Iken puolustajia ja osa syytti Johannaa ministeripestin luopumisesta. Toisaalta moni keskiverto ihminen varmaan kokee melko arveluttavaksi myydä lehdelle kahdenkeskiset tekstiviestit. Ilkka Kanervahan "lynkattiin" oman "vihaajajoukkonsa" toimesta virallisesti siitä syystä, että Ilkka valehteli. Ei siksi, että Ilkka oli kovin kiinnostunut Johannan puutarhan kunnosta.
Olisi mielenkiintoista kuulla kirjoittajan käsitys tämän mainitun "vihaajajoukon" kokoonpanosta. Onko nykyiset viihajat samoja kuin silloin, vihataanko Johannaa edelleen Ilkan ministeripestin kariutumisen johdosta ja miten kirjoittaja itse asiaan suhtautui? Millaisia tunteita hän koki tuolloin? Tuliko jo silloin mieleen, että nyt kyllä ihmiset vihaa aiheetta? Olisiko kirjoittaja itse toiminut Johannan tilanteessa samoin ja vihastuisiko kirjoittaja itse Ilkka Kanervan tilanteessa tai jos mediassa olisi retosteltu jonkun kirjoittajan tuttavan tekstiviesteillä?
Sittemmin työskentelin vuosia Seiskan toimittajana ja seurasin “Tuksun” ja hänen siskonsa Julian elämää läheltä. Kukaan muu julkkis Suomessa ei herätä samanlaisia intohimoja kuin Johanna Tukiainen. Kaikilla on Tuksusta jotakin sanottavaa. Ne, joilla ei ole ja jotka eivät koskaan ole Tuksusta lausuneet halaistua sanaa, voivat ilmoittautua minulle sähköpostitse.
Tuksu on oikeasti vain uskomaton mediapeluri, joka pyörittelee kansaa ja mediaa miten tahtoo. Tuksu on vain Johanna Tukiaisen harkittu rooli.
Tuksu on [lisää tähän törkein keksimäsi haukkumasana ja höystä sitä kahdella toiseksi törkeimmällä haukkumasanalla].
Tuksua hyväksikäytetään, jättäkää Tuksu rauhaan. Tuksulla on ongelmia.
Median näkökulmasta Tuksu on varsin merkillinen hahmo. Hänen tekemisensä kiinnostavat kuluttajia, ne keräävät klikkejä ja myyvät lehtiä. Kun perinteinen media jättää käänteitä uutisoimatta, sosiaalinen media raportoi tapahtumista. Kaiken kukkuraksi Johanna Tukiainen on itse aktiivinen somessa.
Aika monesta on varmaan mielenkiintoista ja paljon kertovaa, että kirjoittaja pääsi työpaikallaan seuraamaan Johannan ja Julian elämää läheltä. Johannan ja Julian elämästä tosiaan varmaan ehkä eniten kertoo se, että toimittaja pääsee tai joutuu seuraamaan sitä elämää läheltä. Hyvin läheltä. Etenkin kun se läheltä tässä tapauksessa tarkoittaa varmaan ihan eri asiaa, kuin Cheekin tai Jani Sievisen tapauksessa. Kyseistä toimittajaa en tunne, enkä tiedä miten läheltä ja miten jatkuvalla syötöllä sitä Tukiaisten elämää on tajuntaan virranut, mutta tunnen kyllä muutaman toimittajan, joilla on aika paljonkin ollut kerrottavaa nimenomaan tästä elämän seuraamisesta ja sen tarjolla olleen seurattavan määrästä.On toki ihan totta, että kukaan muu julkkis ei herätä samanlaisia intohimoja, mutta se ehkäpä johtuu kaikkein eniten siitä, että kukaan muu ei tuota samalla intohimolla itsestään, perheestään ja ylipäätään elämästään materiaalia. Ei ole toista julkkista, joka karrikoidusti on julkisuudessa joko kuvaamansa maitopurkin tai muropaketin tiimoilta tai siksi, että on kuudennen kerran saman vuoden sisään hakannut jonkun.
Median näkökulmasta Johanna ei itseasiassa ole vain mielenkiintoinen julkkis. Johanna on täydellinen Julkkis, etenkin jos medialla tarkoitetaan Seiskaa ja vastaavia... journalistien piireissä laatujulkaisuina tunnettuja. Johanna on käytännössä täysin jumissa elämässään, eli Johanna ei lopeta duunia sen enempää kuin orja plantaasilla. Hän on itsekin kertonut, että on parempi tehdä julkkisduunia, kuin olla sossunjonossa.
Johannakin siis tiedostaa, että sen on pakko tuottaa sitä materiaalia, muuten tulee nälkä. Johannalla on myös median näkökulmasta lähes täydelliset taustat. Nimittäin Johanna tuli julkisuuteen ilman erityisiä ansioita ja koska Johannalla ei ole julkisuuden lisäksi muuta varsinaista uraa, josta sitä julkisuutta voisi ammentaa, maksaja tietää mitä Johanna toimittaa. Riskitön bisnes, kun Johannan elämässä ei ole viimeisen muutaman vuoden ajalta sellaista kuukautta, jonka aikana se ei olis tehnyt jotain... häiriintynyttä. Ne hiljaisemmat ajatkin on Seiskalle hyvä sijoitus. Eli siis se väliaika, kun joudutaan odottamaan niitä "Johanna hakkasi sen tai tän", "Johanna tuomittiin pahoinpitelystä", "Johanna veti vikisevää koiraansa perässään usb-kaapelilla" tyyppisiä uutisia. Johannan ns. erikoisosaamisen ohessa puheenaiheita ja mielipiteitä ylläpidetään "normaaleilla" jutuilla, esim kuva Miamin matkalta vuodelta 2008 takaa kuhinan. Johanna median näkökulmasta mielenkiintoisesti täyttää kuluttajien tajunnan valehtelemalla esimerkisi saamastaan asunnosta tai ylioppilaskirjoituksistaan, haukkuu isäänsa tai siskoaan tai kuvaa vaan tosiaan niitä muropaketteja ja nekin kerää niitä klikkauksia takuuvarmasti enemmän, kuin Jasminen yksikään teksti. Negatiiviset uutisethan tosiaan siis tuottaa niitä klikkauksia ja Johanna tuottaa niitä negatiivisiä uutisia samalla tinkimättömällä ammattitaidolla, jolla tehdään myös täyteläinen Juhla Mokka.
Johannaa ei ujostuta tuoda esiin mielipiteitä, jotka aiheuttaa kuvotusta, vihaa, paheksuntaa ja sääliä. Siis sellasisia mielipiteitä, jotka takaa, että (lisää haluamasi median nimi tähän) sivuja klikataan kovalla intohimolla. Tuskin on toista julkkista, joka voi ilman seurauksia päästellä suustaan esimerkiksi seuraavanlaisia oivalluksia:
"Me ollaan Tonyn kanssa samaa mieltä melkein kaikesta, minäkin inhoan neekereitä. Pahimmat sairaudet tulee Afrikasta, hivit ja ebolat, ne on vaan niin alkukantaisia ihmisiä."
"Vaaleaihoiset ihmiset on vaan älykkäämpiä ja rikkaampia, ylemmällä tasolla."Ei tule mieleen toista henkilöä, joka pistelis menemään ihan tosta vaan. Johanahan ei siis ole tuossa valossa samalla tavalla rasisti, kuin ne Homma-foorumilla rasisteiksi tunnistettavat, jotka kiukulla vänkää Somalien loisimisesta ja toivoo ujosti, ettei niitä enempää kannattais tänne rahdata. Johanna on sellainen ihan aito rasisti, sitä porukkaa, joka kattelee kotona hidastettuna miten apinan näkönen neekeri sai maiharista otsaan ja yhdessä hurrataan SIEG HEIL!. Sellanen, joka tosiaan on sitä mieltä, että ihonväri nyt vaan sattuu olemaan sellanen juttu, millä nousee seuraavalle levelille.
Onkohan tälläisestä luvallista suuttua? Mikä olisi normaali reaktio? Rohkenisikohan kirjoittaja laittaa blogiinsa tukevan annoksen rotuoppia ja kysellä sähköpostilla yhteydenottoja jos lukijalle jäi jotain kysyttävää? Jos tollasesta kypsyy, niin onko silloinkin kyseessä lähinnä jatkettu eroahdistus Ilkka Kanervan tapauksesta ja barrikaadeilla on vain kokoomuslaiset, se vihaajaporukka?
Johanna ei paheksu ainoastaan neekereitä, Johanna ei myöskään tykkää homoista. Näin vuonna 2013, kun on jopa muodikasta ajaa seksuaalivähemmistöjen asiaa, on melko tavatonta, että joku "homottelee" toista ihmistä julkisuudessa koko nimen kera ja toivoo, että jatkossa olis kiva, kun et vetelis sitä toista kaveria perseeseen. Lähinnä, kun se on vähän yök, eli hyi vittu. Julkinen homottelu on tavatonta, mutta jos sitä saa tehdä työkseen, se on uniikkia. Johanna muodostaa tässäkin asiassa poikkeuksen. Johanna näet muistaa "homotella" ja mainita romanitaustat siinä vaiheessa, kun pikkusen kiukuttaa. Tässä pari esimerkkiä maanantain ja tiistain väliseltä yöltä, kirjoittajan entisen työnantajan sivustolta ja siis kuukausipalkalla tietenkin:
Niin, eli ihan kuin se nyt ei jo riittäis, että on Romani, mutta kun se on myös HOMO, kleptomaani, valehtelija ja naistenhakkaaja. Minusta olisi kyllä erinomaisen mielenkiintoista nähdä se valitus ja erityisesti JSN:n ratkaisu. Epäilen, että etenkin väitteet kunnon arjalasena tunnetun Johannan ja homoseksuaaliksi tiedetyn Romanin väitetty toistensa tunteminen varmaan nostattaisi tunteita. Anaalitouhut ja reipas homostelusta vittuuntuminen tietenkin jatkui kommenteissa:
Tuksu on [lisää tähän se ainoa median edustaja, jonka palkkalistoille pääsee Johannan CV:llä ja kirjavilla mielipiteillä] töissä ja herättää runsaasti mielipiteitä. Tuohan oli siis pikkunokkelasti sovellettu bloggajan esimerkistä: "Tuksu on [lisää tähän törkein keksimäsi haukkumasana ja höystä sitä kahdella toiseksi törkeimmällä haukkumasanalla].". Kieltämättä näistä ensimäisenä mieleeni tulleista esimerkeistä ei varmaan ole reilua lähteä nimittelemään Johannaa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla mitkä sanat bloggaja tuohon laittaisi, eikä tietenkään ole pakko haukkua. Parempikin olisi, jos sanoo positiivisesti, sillä se joka haukkuu, on itse.
Johanna ei ole tosiaan ainoastaan median näkökulmasta mielenkiintoinen henkilö. Johanna on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten mediassa pystytään luomaan julkkis käytännössä ihan millä tahansa meriiteillä. Johanna on mielestäni aivan oikeassa siinä, että Johanna Tukiainen on Brändi. Johanna ei vaan ymmärrä kuka sen brändin on luonut ja kuka sen omistaa. Johanna Tukiainen on ainakin omasta mielestäni eniten Seiskan luoma ja omistama brändi. Tätä Johannan mukaan "osittain huonoa julkisuuskuvaa" luodaan ihan jatkuvasti. Esimerkiksi on aavistuksen mautonta tai ainakin hilpeyttä aiheuttavaa kutsua häntä Glamourtähdeksi tai tanssijaksi, koska täysijärkinen ei voi tulla kuin yhteen loogiseen johtopäätökseen: Johannalle vittuillaan. Toisaalta jos joku pystyy antamaan edes yhden esimerkin siitä miten glamour ja Johanna Tukiainen liittyy toisiinsa, niin ihan mielenkiinnolla kuulisin sen. Johannan tanssitaidotkin on hyvin kattavasti dokumentoitu esimerkiksi Youtubessa.
Jostain syystä oma suosikkini näistä Johannan lempparinimistä on kuitenkin Jollaksen tsaaritar. Tavallaan tuossa tiivistyy absurdius osittain jopa paremmin kuin glamour[lisää tähän haluamasi sana, esimerkiksi tähti, julkkis tai tanssija]. Johannahan siis tosiaan ei lopulta omasta mielestäänkään koskaan edes asunut Jollaksessa ja jos tsaaritaren arvonimeen riittää se, että jumittuu muutamaksi vuodeksi vanhempiensa nurkkiin, niin sitten minä olen Tuusulan kuningas aina kun käyn äitini luona.
Kun Blogissa sanotaan: "Kaiken kukkuraksi Johanna Tukianen on myös itse aktiivinen somessa", niin jotenkin tuntuu, että tässä ei ihan tehdä kunniaa Johannan mittavalle osallistumiselle. Aktiivinen on vähän kuin sanoisi, että törkeen kallis Porche on ihan nopsa. Itse en tiedä toista yhtä ansioitunutta somettajaa kuin Johanna. Tässä parit esimerkit:
Tuohon kun pistää kylkeen vähän "Lähde Thaimaahan, sieltä saa ilman reseptejä diapameja! Aah....Mikä paratiisi!." tai "mun pillu maksaa 10000€ plus matkat", niin aletaan olemaan Johannan some-helmien ytimessä
Suurin kysymys lienee se, että onko Johanna Tukiainen niin järjen ja sielun voimissaan, että häneen voi suhtautua samalla tavalla kuin vaikkapa juontaja Vappu Pimiään. Yhtenä julkkiksena vain, jolle sattuu ja tapahtuu. Mutta jos Johanna Tukiainen ei ole järjen ja sielun voimissaan, pitäisikö hänestä olla kokonaan uutisoimatta? Pitäisikö median ylipäätään olla antamatta puheenvuoroa kenellekään, jolla on mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia? Pitäisikö toimittaja Tapio Suomisen lopettaa itsestään ja mielenterveysongelmistaan raportoiminen? Pitäisikö median olla antamatta puheenvuoroa ja palstatilaa niille, joiden mielipiteet ja tekemiset saattavat suututtaa jonkun? Mihin vetää raja?
Ahaa, eli suurin kysymys liittyy Johannan... en tiedä miten tuo kysymys pitäisi ymmärtää, mutta kyllä se aika paljon kertoo kysymyksen kohteesta. Olen kysynyt useamaltakin toimittajalta missä menee rajat, mitä Johannasta voi sanoa ilman, että tarvitsee jännittää tuhatta oikeuteenhaastamista ja mielikuvitus uristien soittoja klo 1 yöllä. Minulle kerrottiin, että Tuksu on varsin poikkeuksellinen tapaus, eikä oikeen kukaan voi varmaksi sanoa missä ne rajat menee. Yleisesti ottaen esimerkiksi terveydentilaan tai seksuaalisuuteen liittyvät asiat on sellaisia, että mennään jykevästi sopimattoman puolelle, etenkin jos niitä käsitellään ennen kuin kohde itse on "avannut pelin".
Nyt kuitenkin "suurin kysymys lienee se, että onko Johanna Tukiainen niin järjen ja sielun voimissaan, että häneen voi suhtautua samalla tavalla kuin vaikkapa Vappu Pimiään". Onko Jarna Lähdevuosta, Petri Pennasta tai kenestä tahansa Johannan taustajoukoissa vaikuttavasta... henkilöstö aiheellista kysyä samaa? Mihin tuo nyt oikeastaan edes liittyy? Voisiko tämän laajentaa pohdinnaksi siitä, onko sopivaa pitää palkkalistoilla pikkusen epästabiilina pidettyä henkilöä, etenkin kun palkollinen suoltaa sujuvasti homostelua, haukkuu nimeltä milloin kenetkin ja loppu ajan vatvoo perheensä asioita?
Miten tuossa jakaantuu vastuu, kun työnantaja kerää ne kuluttajien klikkaukset ja työntekijä pikkusen epäselvän täyspäisyyden turvin voi jatkaa sitä sekoilua vuodesta tosieen? Seiskan näkemys asiaan on "No ei me sille oikeastaan mitään voida", siis kun Johannan jatkuvasta solvaamisesta on sinne valitettu. Sieltä ne tekstit lähtee sitten aikanaa, kun moderaattori herää/saa tiedon, mutta noin Seiskan asiakaspalvelusta on sanottu ainakin kahdelle ihmiselle, jotka on soitellut ja ollut pahoillaan nimensä toistuvasta esiintymisestä ikävässä valossa Johannan kirjoituksissa.
Voisiko saman kysymyksen esittää Timo Soinista, Jussi Halla-ahosta tai kenestä tahansa "juntista", joka sattuu sillä hetkellä herättämään keskustelua, ilman että Timo, Jussi tai se toinen vetäisi huolella ja aiheesta hernettä kärsään, kun pohdiskellaan onko kirjoittaja itseasiassa sekopää ja siksi syyntakeettomampi kuin Vappu Pimiä?
Johannalle tosiaan sattuu ja tapahtuu. Sattumia ja tapahtumia on niin paljon, että kannattaa maksaa kuukausipalkkaa, kun kuluttajia kiinnostaa ja klikkauksia tosiaan kertyy. Mutta tosiaan, jos kaveri ei ole ihan täyspäinen Vappu Pimiään verrattuna, niin mitenkäs siihen sitten pitää suhtautua? Kysymyksenasettelu ei ole ihan rehellinen mielestäni, sillä blogissa pohdiskellaan pitäisikö olla kokonaan uutisoimatta. Uutisoiminen ja uutisoitavan tuottaminenhan on kuitenkin tavallaan kaksi eri asiaa. Tarpeenvaatiessa voidaan järjestää vaikkapa rapujuhlat, joissa osallistujista Seiskan henkilökunta muodostaa merkittävän osan prosentuaalisesti ja hyvinhän nekin meni ainakin maksajan, eli Seiskan näkökulmasta. Tuksu kertoi, että suhde Tauskin kanssa voisi hyvinkin toimia, koska Johanna ei osaa keittää perunoita. Yksi vieras makasi kanveesissa lattialla ja livenä saatiin seurata, kun Johanna kiehnää näkyvästi vaivaantuneen Tauskin kyljessä ja "flirttailee".
Siten siiryttiinkin jo puheenvuoroihin. Taas on vaikea suhtautua asiaan, koska Johanna käyttää niitä loputtomia puheenvuoroja hyvin... persoonallsiesti. Välillä tosiaan toivotaan, että se yks ei vetäs sitä toista perseeseen. Arto on kestopuheenaihe ja kaikkihan me tiedetään, että kun poromieheltä puuttuu hampaat, niin silloin on suuseksi parhaimillaan. Ehkä olisi rehellisempää kysyä kuinka monta puheenvuoroa Johannalle pitää antaa? Johannan oma näkemys tietenkin on, että Seiska sensuroi kaikki positiiviset kommentit ja eniten huolta aiheuttaa se, että Seiskalla on ilmeisesti jotain salailtavaa, kun tämä ja tuo teksti poistetaan kuitenkin. Tästä Johannan aavistuksen hämmentävästä suhtautumisesta työnantajansa sensuuriin esimerkki maanantaiyön homo-romani-lopettakaa-perseeseenveto episodista:
Tuosta nyt ei kai pysty suoraan päättelemään Johannan syyntakeettomuuden astetta, mutta jotain silti. Johannalla oli käynissä toinen yö tuota samaa sontaa. Sunnuntain ja maanantain välisen yön hengentuotokset lähti välittömästi aamulla. Joko työnantaja ei ole erityisen taitava ohjastamaan työntekijää, kun viesti ei mene perille, työntekijää ei yhtään kiinnosta mitä sille sanotaan tai sitten työntekijä todella on Vappu Pimiään verrattuna alentuneesti syyntakeinen. Mikään vaihtoehto ei ole oikein hyvä, sillä jos Seiska ei pysty kommunikoimaan Johannalle pelisääntöjä, niin tämä homottelu ja muu luonneanalyysi jatkuu kuten se on jatkunut koko sen ajan, kun Johannalta poistui ennakkosensuuri ja se pääsi ihan omalla iPhonellaa paukuttamaan sisältöä. Jos Johanna taas ei välitä siitä mitä Seiska toivoo, niin lopputulos on ihan sama. Jos Johannalla on pikkusen vintti himmeenä, niin sitä suuremalla todenäköisyydellä meno jatkuu, tosin sillä erotuksella, että säännölisen solvauksen kohteen ilmeisesti oletetaan ajattelevan, ettei tästä vuosiakausia jatkuneesta julkisesta solvaamisesta ja vainoamisesta kannata olla moksiskaan, koska Johanna on tai saattaa olla työnantajansakin mielestä kuutamolla, mutta onhan se hyvä antaa puheenvuoro..
Tapion puheenvuoroihin minun on hankala ottaa kantaa, mutta jos Tapsa rapsaa omat hölmöilynsä ja huolehtii, että kuupan himmeyden asteesta ollaan tietoisia, niin ei tavallaan ole ihan sama kuin se, että Johanna raportoi isänsä joutumisen lepositeisiin, Julian paskantaneen housuunsa, Jasminen olevan pikkuämmä, Arton olevan hampaaton ruutana, joka parittaa venäläisiä huoria ja hakkaa ammatikseen Johannaa. Erikoisuutena tietenkin pakkopaitaan laittaminen ja kaksinkäsinkuristaminen. Ei se varmaan tervettä ja moraalisesti selkeää ole, että Tapsa saa höyrytä ja mahdollisesti tehdä itsestään hölmön, mutta Tapion ja Johannan "hassuttelulla" on aika suuri ero ja kuluttajia tietenkin kiinnostaa Johannan sekoilut enemmän kuin Tapion. Tämä tietenkään ei vaikuta siihen miksi Johannan annetaan haukkua ihan kenet se sattuu haluta, ihan juuri niin kuin sille sattuu tulemaan mieleen. Tosin voi myös ajatella, että Johanna on mahdollisesti vähän syyntakeeton ja kirjoittaessaan hyvin usein ihan lärvi - kaikkihan me on joskus humalassa sanottu harkitsemattomasti.
Oma lukunsa on tietenkin sellaiset puheenvuorot, jotka saattavat suututtaa jonkun. Johannan puheenvuorot ihan faktisesti suututtaa tosi monet ihmiset. Sekä suoraan ne henkilöt, jotka saa lukea itsestään milloin mitäkin paskaa, että välillisesti sitä sikailua lukevat ihmiset ja näiden solvausten kohteiden lähimäiset. Tätä pahaamieltä syntyy melko ymmärettävästi vaikka siitä, kun lukee epäilyksen siitä, että on mahdollisesti saattanut raiskata Johannan tai Julian tai raportin siitä miten maailmassa on psykopaatteja ja narsisteja ja juuri sinä olet sellainen hmm hmm hmmmmmm, miten sattuukin, että narsisti numero 89 ilmestyi Johannan elämään ja tälläkin kertaa täysin yllättäen. Kun tuota paskaa lukee tarpeeksi paljon, esimerkiksi kerran viikossa, välillä jopa muutaman päivän putkeen, niin aika suuri osa yleisöstä, siis niistä kuluttajista ihan spontaanisti kerää itselleen vitutuksen ja siitä sitä pahaa mieltä tulee vähän kuin sivutuotteena.
Ehkä voisi olla hyvä myös miettiä mitä juuri Johannan tapauksessa jäisi pimentoon jos häneltä riistettäisiin vaikkapa mielenterveysongelmiin tai vuosia jatkuneeseen häiriökäyttäytymiseen vedoten mahdollisuus tuoda esiin näitä mahdollisesti mieltäpahoittavia "mielipiteitään". Ainoa häviäjä olisi Seiska, koska Johanna tälläisessä tilanteessa jatkaisi sujuvaa ja suorasanaista tiedottamistaan somessa, eli me kuluttajat saisimme jatkossakin tietää narsistien määrän lähipiirissä, mielikuvitusparisuhteet ja -raskaudet, sen ketä tänään epäillään passin liottamisesta vessanpytyssä ja tietenkin sen antaako Johanna myös tänään anteeksi lepositeissä makaavalle isälleen, vai perutaanko edellinen anteeksianto ja muutetaan se "en luultavasti koskaan pysty antamaan anteeksi" muotoon.
Tästä pari esimerkkiä tältä illalta somesta. Johannaa ei jarruta edes oman Facebook-profiilin puuttuminen, vaan tarvittaessa otetaan käyttöön entisen/nykyisen/tulevan keikkamyyjän profiili. Ensin kerrotaan Artolle hautajaiskutsun todenäköisyydestä ja siis muutenkin fiiliksiä:
Jarna Lahdenvuo > Arto Länsman
14 minuuttia sitten
Art6 tässä616hanna
Jarna Lahdenvuoj > Arto Länsman
16 minuuttia sitten
Tässä on Johanna Tukiainen, kaikkein kallein ja rakkain iiminen minulle on kuollut joka oli minun sieluni ja elämäni. Olisi ystävällistä ,että olist tukemassa minua tänä vaikeana aikana. Julia oli sinulle myös läheinen henkilö kaikesta huolimatta. Olis kiva jos ottaisit osaa meidän suruumme.
ARTO, Julia ei koskaan pitänyt sinusta.
Jarna Lahdenvuo EN HAE JULKISUUTTA, HAEN OIKEUDENMUKAISUUTTA
7 minuuttia sitten · Tykkää
Jarna Lahdenvuo NUORI JA KAUNIS IHMINEN KUOLI TURHAAN TEIDÄN NÄÄTIEN TAKIA
6 minuuttia sitten · Tykkää
Jarna Lahdenvuo ATO LÄNSMAN, OLET LUUSERI, VALEHTELIJA JA NAISTENNAURATAJA
8 minuuttia sitten · Tykkää
Jarna Lahdenvuo OLET PELKKÄ PASKAKA
Sitten saa entinen keikkamyyjä kuulla mielipiteitä:
Voisikohan sen rajan vetää vaikka siihen, että uutisoidaan samoilla kriteereillä kaikkien tekemiset? Ei ikäänkuin väkisin väännetä jotain "Glamourtähti Johanna Tukiaisen jollaksen kotiin murtauduttiin" ja julkaista naurua pidätellen Johannan tarinoita siitä, miten kyseessä oli luultavasti Arto Länsmann tai ainakin Arton masinoimat näädät ja tillannehan on raskaassa rikostutkinnassa, kun paikalla oli poliisijoukkojen lisäksi myös yksityisetsiviä. Mitäpä jos rajanvedossa pohdiskeltaisi miten korrektia on syventää jo valmiiksi kuutamolla olevan ihmisen hyvin epärealististä maailmankuvaa keksimällä juuri näitä Glamourtähti ja Jollaksen tsaaritar juttuja? Olen ihan varma, että jos jaksaisin etsiä, löytäisin näitä timanttisia lempinimiä jutuista, joissa Johanna esiintyy kuukauden pesemättömissä vaatteissa, ihan todella lärvit, eli ilmeisesti glamouristi.
Toisaalta kai sitä rajaa voisi alkaa vetämään vaikka Journalistiliiton julkaisemien "Journalistin ohjeiden" pohjalta? Tavallaan tuntuu vähän hassulta tuoda tämä asia esiin, kun bloggaaja on itse ollut vuosia töissä Seiskalla.
Noissa ohjeissa sanotaan esimerkiksi seuraavasti:
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
Ihan vaan ajatusleikkinä voisi ajatella, että Seiskassa otetaan käyttöön ihan yksinkertainen metodi. Aina kun [lisää tähän haluamasi ns. paskajulkkiksen nimi] kertoo tulleensä seitsemättä tai kahdeksatta kertaa raiskatuksi tai sadannen kerran pahoinpidellyksi, pohdi onko jutun kirjoittamisella ehkä kuitenkin kaikkein eniten Seikan meikkipussia lihottava vaikutus.
8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
Nämä olisi Johannan kohdalla hyvin hankalia kohtia ottaa käyttöön yhtään minkäänlaista juttua tehtäessä, koska Johannalla on... no hyvin voimakas taipumusvalehdella, ainakin liiotella. Sanoisin, että ei ole alkuunkaan tavatonta, että Seiskasta tulee juttu pihalle, jonka ainoastaan lapsi, koulutettu simpanssi tai Johanna pystyisi pokalla naamalla väittää olevan tuota. Siis, että olisi pyritty totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Eli jos Johanna ilmoittaa aikeistaan lähteä kuvaamaan musiikkivideoita huvijahdille, niin ei varmaan tarvitse miettiä kuinka todennäköistä se on, kun kotimatka levytystudioltakin oli pikkusen kiinni rahan loppumisesta ja normaalisti Johannan ulkomaanmatkat on Seiskan maksamia reissuja turistikohteeseen. Toinen mieleenpainuva esimerkki voisi olla se, kun Johanna kertoi tutustuneensa kihlattuunsa artoon keskustelemalla satoja tunteja. Tämä mittava intensiivitutustuminen tapahtui viikonlopussa, eli Johanna onnistui puristamaan syväluotaavaa keskustelua satoja tunteja 72 tunnin sisään. Oma lukunsa tietenkin nämä Seiskan ja muiden toimijoiden antamat lempinimet, jotka tosiaan pohjautuu samalla tavalla totuuteen tai tosielämään, kuin perunan ja lampaan välinen rekisteröity parisuhde.
26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.Kun rajaa aletaan vetämään, niin eikö ihan aluksi kannataisi miettiä minkälaatuinen työsuhde Johannalla on? Siis onko Johanna verrattavissa toimittajaan, jolloin Johannaa koskee samat säännöt kuin muita toimittajia ja samalla vastuun Johannan sanomisista kantaa ihan aikuisten oikeasti työnantaja Seiska. Eli kun Johanna haukkuu taas kerran jonkun tai ilmoittaa näkemyksensä homojen välisestä perseseksistä, niin kaikki ymmärtää ja tietää, että tämä on Seiskan duunarin mielipide ja nyt ollaan Kekkosen ja isänmaan asialla. Voisiko tai olisko aiheellsita aloittaa vaikka siitä, että Seiska satunaisesti pahoittelisi klikkausmagneetti Tukiaisen sanomisia, kun niitä ilmestyy sinne Seiskan liveen? Siis sen sijaan, että tyydytään vähin äänin poistelemaan niitä ja sanomaan ihmisille puhelimessa, ettei tälle oikeen mitään muuta voi kun poistella sen jälkeen, kun 2-5000 ihmistä on ne lukenut yön aikana?
Voisiko Johannan ja Seiskan välille muodostua vähän samanlainen suhde kuin minkä tahansa toimittajana ja toimituksen välille? Seiska seisoisi Johannan takana samalla tavalla kuin Yle seisoo Sanna Ukkolan takana. Johannahan siis tosiaan on Seiskalla töissä ja hänen työtään on kai tuottaa sisältöä. On ehkä aavistuksen hankala sanoa mikä ero Johannalla ja jollain toimittajalla on. Molemmathan siis tuottaa kuluttajille klikkauksiin herkistävää sisältöä. Ei kai voi olla niin, että Johanna on vähän-niinku-toimittaja-mutta-kuitenkin-ehkä-eniten-vaan-julkkis-mutta-mahdollisesti-vappu-pimiään-verrattuna-syyntakeeton-ni-siks-me-mietitään-nyt-neljättä-vuotta-mihin-nää-rajat-ois-hyvä-vetää? Olisiko Seiskalla tosiaan ehkä aihetta vähän tarkentaa tuota suhdetta? Nykytilanne on tietenkin Seiskan kannalta paras mahdollinen, koska Seiska saa ne klikkaukset ja Johanna on vaan mahdollisesti pikkusen syyntakeeton.
Jos Johannalle ei makseta siitä, että se spedeilee sata lasissa ja kertoo toimittajille kuukausipalkalla kaikkea huisin kiinnostavaa, vaan sille maksetaan samalla tavalla sisällöstä, kuin jollekin toimittajalle, niin eikö olisi ihan minkä tahansa työpaikan alkeellistenkin pelisääntöjen puitteissa loogista tässä vaiheessa tai kaksi vuotta sitten, että kaveri lähtee työttömyyskortistoon? Epäilen, että Seiska ei ainakaan sano, että Johkille maksetaan siitä, että se aiheuttaa pahennusta, kun niistä kertyy klikkauksia. Se olisi kai vähintäänkin arveluttavaa ja sen viivan vetämiseen ei tarvita erityisen syväluotaavaa pohdiskelua?
Minullakin on mielipide Johanna Tukiaisesta. Seiska-vuosien aikana Johanna Tukiaisesta muodostui minulle se mittari, jolla arvioin muita ihmisiä.
Olen tavannut Johanna Tukiaisen ja hänen siskonsa pari kertaa. Molemmat olivat ystävällisiä, rauhallisia ja varsin – voiko näin edes sanoa – tavallisia tyyppejä. Kuten varmasti monet muutkin, julkisuuskuvan perusteella odotin joitakin räjähteleviä diivoja. Todellisuudessa edessäni olikin kaksi jopa ujohkoa nuorta naista, joita tuntui kiinnostavan bilettäminen, miehet, tanssiminen ja vaatteet. Mimmejä, joita löytyy huima määrä muualtakin kuin lehtien palstoilta, ja jollainen minäkin taidan olla. Bilettämisen tosin olen viime aikoina jättänyt vähemmälle ja tanssitaitoni on lähinnä sketsi.
Mutta se, mikä kaikessa Tuksu-hässäkässä minua on eniten jäänyt mietityttämään, ovat ne kaikki ihmiset, jotka ovat niin kiinnostuneita Tuksusta. Niin kiinnostuneita, että he tekevät Tukiaisesta pilakuvia nettiin. Kirjoittavat keskustelupalstoille avautumisia, joissa he käyttävät Tuksusta rumimpia mahdollisia nimityksiä. Jakavat Tuksu-aiheisia linkkejä some-sivuillaan. Keskustelevat kahvipöydässä siitä, mitä Tuksulla on ollut päällään.
Minullakin on mielipide Johanna Tukiaisesta, samoin kuin todella monella ihmisella. Tästä ei nyt ikävästi käynyt ilmi mikä bloggajan mielipide on. Toisaalta ehkä mielipiteellä tarkoitetaan tuossa tätä mittaria, jonka perusteella arvioidaan muita ihmisiä. En varmaankaan osaa suhtautua tuohon samalla tavalla kuin kirjoittaja, koska suoraan sanottuna tuo kuullostaa aika hupsulta, ainakin tuossa muodossaan. Voisiko myös sanoa, että minulle Toyta harrastajien reaktiot Saab-kuljettajiin on se mittari, jolla arvioin ihmisiä, siis ilman, että kaikki pitää automaattisesti idioottina? Eihän tuo kieltämättä ole sama asia, mutta kovin vaivattomasti ja köykäsellä otannalla tulee mitatuksi, jos suhtautuminen Johanna Tukiaiseen on the mittari.Mittari sinäänsä kyllä toimii hämmentävän hyvin toisestakin näkökulmasta. Olen havainnut, että jos joku kommentoi Johannaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: "Tämän naisen kuvaa kun katsoo, niin spermat räjähtää välittömästi", niin kyseessä on Johanna Tukiainen jonkun toisen profiililla, tässä tapauksessa Ex-miehensä Arto Länsmanin. Jos kommenti on esimerkiksi tämän henkinen: "Arto on pienimunainen saamelainen", niin kyseessä on joko Johanna jonkun toisen profiililla tai joku Johannan sen hetkinen hovi[lisää tähän haluamasi nimike, esimerkiksi kampaaja, autokuski, keikkamyyjä, henkivartija]. Team Tukiaisen jäsenen tunnistaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kommentoinnin imelyys ja todenpohja vastaa Johannan omaa tuotantoa, mutta eri kirjoitusvirheillä, sekä vähemällä huutomerkkien ja Caps Lockin käytöllä. Entisen miehen tai pidempään tekemisissä olleen yhteistyökumppanin tunnistaa siitä, että jossain vaiheessa vaaditaan, että Johanna jättäisi jo vihdoin rauhaan ja keskittyisi omaan elämäänsä. Entisen ystävän tunnistaa siitä, että jotain rahaa on jäänyt saamatta ja nyt Johanna ei vastaa puhelimeen ja viimeistään pari riviä alempana Johanna haukkuu narsistiksi, joka halusi vain julkisuutta. Tulevaisuudessa Team Tukiaiseen takaisin liittyvän, sillä hetkellä voimakkaiden narsismiepäilyksien alla olevan tunnistaa siitä, että jatkuvan solvaamisen kohde yrittää viimeiseen asti järkeillä ja selitellä omaa näkökulmaansa, vaikka Johanna huudattaa kolmatta päivää isoilla kirjaimilla tuhansien ihmisten tiedoksi millainen kusipää lyö naista, varastaa, siipeilee jne. Nämä kaverit tyypillisesti löytää itsensä jostain "jollaksen mystisen murron" tai "Joku homo liotti passiani Hotelli Ilveksen vessanpytyssä" tyyppisestä jännitysnäytelmästä.
Bloggaajan kuvailema ensitapaaminen Johannan ja Julian kanssa ei ole mitenkään tavaton. Jos Johannan tapaa pari kertaa, niin ei kai ole mitenkään mahdotonta, että edessä seisoskelee juuri niin tavallinen tyttö, kuin se on. Johannahan on itseasiassa stereotyyppisen suomalaisjuntin stereotypia. Elämänhallinta totaalisen kadoksissa, parisuhteissa heiluu lähes poikkeuksetta nyrkki, viina on ratkaisu joka ongelmaan ja tyylitaju ei todellakaan ole Tukholmasta. Tosin ei myöskään ole mitenkään tavatonta, että ensitapaaminen Tukiaisen kanssa alkaa ja loppuu siihen, että lyödään pullolla päähän, nyrkillä kurkkuun tai päätyy Johannan yrityksen päiväkirjaan mainintana, joka sisältää runsain mitoin vähemmän mairittelevia adjektiivejä.
Siinä olen samaa mieltä, että samanhenkisiä mimmejä löytyy kyllä muualtakin, kuin lehtien palstoilta. Oman elämänsä Johanna Tukiaisen stuntladyjä löytää kaikkein helpoiten niistä samoista lounge-henkisistä kulmabaareista, missä Johannakin käy. Näillä Irmeleillä ja Raileilla vaan ei kestäisi pää vetää julkisesti sitä viikon kestävää kännikaraokea kung-fu mausteilla. Kirjoittajaa ja Johannaa yhdistää ainakin tanssitaito, sillä Johannan tanssitaito on kohtuullisen suosion ja tunnetuvuuden saavuttanut sketsi ihan konkreettisesti.
Bloggaajaa on eniten jäänyt mietityttämään Tuksun fanit. Eli juuri me, jotka puimme Johannan vaatevalintoja, mielikuvitusraskauksia, -raiskauksia ja parisuhteita taukoamatta. Osa jopa päivittäin. Tässähän siis puhutaan samasta porukasta, jolle Seiska on maksanut tuhansia euroja vihjepalkkiona.
Mieleen tulee esimerkiksi tämä uutisointi informatiivisen kuvan kera:
Johanna Tukiainen bongattiin sunnuntai-iltana Tampereen juna-asemalla. Pissahätä yllätti Jollaksen tsaaritaren ennen junamatkaa, joten hän vetäisi sukkahousunsa alas ja lirutteli muiden matkustajien ihmetellessä vieressä.
- Vessa olisi löytynyt noin kolmen metrin päästä junasta, Seiskalle kerrotaan.
Pissatuokion jälkeen Johanna koirineen hyppäsi junaan.
Johanna joutui hiljattain ikävään tilanteeseen, kun hänen koiransa kakkasi juuri avatun Pinup.fi-yrityksen lattialle ja Johanna astui kikkareen päälle.
Kirjoittaja kertoo olleensa Seiskalla toimittajana ja seuraneensa Tukiaisten elämää läheltä päivittäin, mutta silti Seiskan ansaintamalli ja kohdeyleisö on jäänyt mietityttämään. Tätä on hyvin hankala ymmärtää, mutta voin kai ainakin kertoa oman näkemykseni tuosta "ilmiöstä". Ensin kuitenkin haluaisin ilmaista oman, vähän vastaavan ihmetykseni Seiskan toimittajista. Mitähän Bloggaajan äiti olisi mieltä siitä toiminnasta? Jos voi ihan aiheesta pohdiskella Tuksun fanien motiiveja ja mielenmaisemaa, niin voisiko saman pohdiskelun ulottaa myös tämän teollisuudehaaran suurimpaan toimijaan ja tällä Tunkin huudattamisella eläviin toimittajiin, kirjoittajan entisiin työkavereihin?
Fanien photoshoppailut, kahvipöytäkeskustelut ja ilkeät kommentit on varmaan ihan oma luku sinäänsä, mutta mitähän esimerkiksi tästä helmestä pitäisi ajatella:
Top 15 härskeimmät kuvat Johanna Tukiaisesta – näitä et hevin unohda!
Kohublondi Johanna Tukiainen on ikuistettu vuosien saatossa lukuisiin valokuviin. Pelkästään Seiskalla on hallussaan Tuksusta kymmeniätuhansia otoksia.
Keräsimme galleriaan Tuksusta 15 sellaista valokuvaa, jotka ovat vuosien saatossa syöpyneet katsojiensa verkkokalvoille.
Tässä kun on vähän vahingossa ajauduttu käsittelemään Seiskan journalistisia helmiä, niin samalla vaivalla kai voisi laittaa HD-tasoista kuvaa siitä, kun Johkin koira paskantaa duunikeikalla lattialle. Vitsikkäästi kyseessä on kakkakälli:
http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Johanna-Tukiainen-pinup-bileissa-kakkakalli/474525
Kun tämä tosiaan on se eniten mieleenjäännyt seikka, niin ehkä kirjoittajan kannattaisi keskustella Seiskalaisten kanssa? Ei kai ole ihan kamalan suurta eroa siinä, että tuottaa omassa yhteisössään omaksi ja muiden iloksi sitä ihan samaa sisältöä mistä Seiska maksaa palkkaa toimittajalle? On tietenkin huomattavasti harmittomampaa julkaista sadalle kaverille kuva, kuin tehdä siitä kannattavaa liiketoimintaa julkaisemalla kymmenilletuhansille. Seiska on tehnyt tästä toiminnasta koulukiusaamista teollisessa mittakaavassa.
Jos sitä tekee työkseen, niin eiköhän se kerro ihmisestä aika paljon, ainakin saman verran kuin the mittari meistä, jotka solvaamme vihan vallassa Tukiaista kahvipöydässä. Voin toki olla väärässäkin. Ehkä toimittajat ei "uutisoi" otsikolla "Top 15 härskeimmät kuvat Johanna Tukiaisesta", koska toimittajilla on huono itsetunto ja Tuksuun on helppo verrata itseään? Nyt kun hetken mietin, niin tällä Bloggaajan lanseeramalla ajatusmallilla Seiskan toimittaja luultavasti päätyisi automaattisesti kategoriaan "sulkijalihaksen syöpäkasvain" tai "kiusaamisesta urantehnyt paskakärpänen - älä vastaa puhelimeen, pysy erossa", toki jokainen varmaan käyttää omaan tyyliinsä sopivaa skaalaa. Varmaa kai kuitenkin on, että jos negatiivinen kommentointi foorumeilla toimii the mittarina, niin siitä uravalinnan tehneelle se kai takaa huipusijoituksen millä tahansa käytössä olevalla asteikolla?
Varmaa ainakin on se, että Seiskalla joku ymmärtää meitä Tuksukiusaajia todella hyvin, sillä Seiska panosti aika näyttävästi Live-palveluun. Jonka siis pitäisi olla The sosiaalinen media, jossa me kaikki voimme käydä tekemässä itsestämme julkkiksia. Jakaa linkkejä, kuvia ja videoita. Sellainen virtuaalinen kahvipöytä, missä puida esimerkiksi Tukiasten asuvalintoja, mielellään jopa päivittäin. Liven rankingissa ykköseksi on sijoittunut nimimerkki Gåså. Mahtaakohan bloggaaja arvata mistä aihepiiristä ja minkähenkisellä sisällöllä tämä himoittu sijoitus kaksi sijaa Johanna Tukiaisen yläpuolella on saatu aikaiseksi? Kannattaa käydä tutustumassa Gåsån tuotantoon. Pienenä vinkkinä sanottakoon, että Johanna Tukiainen on blokannut Gåsån ja vaatinut oikeita fanejaan tekemään jotain, kun häntä solvaamalla joku sijoittuu paremmin kuin aidosti glamouria kansalle jakava tanssija/laulaja itse.
En nyt tiedä mitä kirjoittaja tarkoittaa pilakuvilla, kun mielestäni suurin osa tuotannosta on photoshoppaamatonta realismiä Tukiaisten todellisesta glamourista. Ainakin osassa näiden tuotosten motiivi on Johannan oma vankkumaton, joskin hyvin harhainen käsitys itsestään. Johanna puhuu tuhansien eurojen iltapuvusta, niin joku kansalaisjournalisti/koulukiusaaja näkee vaivaa tehdä koosteen niistä Johannan tyypillisistä asuvalinnoistat. Kun Johanna hehkuttaa estottomasti lähes täydellisesti mennyttä keikkaa, niin joku katsoo tarpeelliseksi julkaista videon siitä fantastisesta show-meiningistä. Eli vaihteleva määrä sekalaista porukkaa sekoilee kaatokännissä lavalla ja yleisöstä kuuluu "Huora, näytä tissit", johon Johanna vastaa "Jos ette ole kunnolla, Julia potkaisee teitä naamaan". Kun Johannan hehkuttaa neljättä vuotta, että hän on taas lihonnut pari kiloa, lähinnä parisuhdeongelmien johdosta, mutta pienellä vaivalla, esimerkiksis kuukaudessa ollaan taas Miamin mitoissa, niin joku katsoo tarpeelliseksi julkaista vähän realismiä. Niitä kuvia mitä ei ole fotoshopattu niin rankasti, että Johannan pää ei näytä hartioilla irtonaiselta suipolta lieriöltä ja Juliallakin on kainalo. En tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, osa tietenkin tekee ihan puhtaasti kiusaa ja ilkeilee. Tästäkin porukasta tosin löytyy niitä, jotka Johanna on haukkunut läskiksi huoraksi, retostellut kohteen lapsettomuudella, tai jotain muuta [lisää tähän törkein keksimäsi haukkumasana, höystä sitä kahdella toiseksi törkeimmällä haukkumasanalla, muista Caps Lock ja vähintään kuusi huutomerkkiä ja "hahahaha Jeesus keksi pillun"].
Minulla on netissä sellainen periaate, että pyrin kirjoittamaan vain kaikkea sellaista, mitä kehtaisin sanoa päin naamaakin. On minullakin rumaa sanottavaa tietyistä ihmisistä, mutta he ovat minulle henkilökohtaisesti tuttuja, eivät julkkiksia. Olen muun muassa uhannut “hakata pesäpallomailalla [tähän yhden ex-pomoni nimi] naaman tohjoksi”. Kun suutun, sitä ei katsele eikä kuuntele kukaan. Mutta kaikki minussa syvää suuttumusta ja raivoa herättävät henkilöt ovat sellaisia, jotka henkilökohtaisesti ovat minulle jotakin tehneet.
Joten mitä Tuksu on tehnyt niille kaikille tuhansille ja tuhansille ihmisille, jotka viikoittain, elleivät päivittäin, jaksavat Tuksua kauhistella ja haukkua?
Mäkihyppäjälegenda Matti Nykästä ja hänen rooliaan suomalaisessa mediassa ja yhteiskunnassa on arvioitu eräänlaiseksi narriksi, jota tarvitaan. Joku, johon ihmiset voivat verrata itseään.
Onko Johanna Tukiainen Suomen toinen mattinykänen?
Ei ole. Johanna Tukiaista ei kukaan ihaile. Nykäsen haukuille tuntuu aina löytyvän kehuja takaisin, Tukiaista vain ja ainoastaan lytätään. Ne harvat Tukiais-puolustuspuheetkin ovat vain naamioituja haukkuja. Lähimpänä kehua, mitä Tukiainen voi saada, on sääli.
Tuksu on niin sekaisin, että se pitäisi laittaa hoitoon ja mediat ovat edesvastuuttomia kun uutisoivat ihmisestä, jolla on selkeästi [lisää tähän jokin diagnoosi].
Kirjoittajan periaate on varmaan universaalisti todella hyvä. Olisi itseasiassa hirmu kiva, jos Johanna jakaisi tuon näkemyksen. Johannan ja muiden ihmisten välisestä Facebook-vistettelystähän käy hyvin kattavasti ilmi Johanna tapa toimia ja vuosikausia jatkunut seläntakanapuhuminen on ihan normaalia. En tietenkään voi sanoa, että Johanna ujostelisi sanoa päin naamaa. Johanna itseasiassa suorastaan suosii mahdollisimman suurta yleisöä. Johanna ei myöskään ole erityisen tarkka suhteiden laadusta, monesti riittää ihan vaan kohtaaminen "väärässä tilanteessa", mutta jos kyseessä on henkilökohtainen suhde, niin silloin tätä päin naamaa, päin kymmentätuhatta naamaa tiedottamista tyypillisesti jatkuu vuosikaudet. Tätä Johanna itse kutsuu monesti "minusta liikkuvien väärien käsitysten oikaisemikseksi" ja Johannalla on mielestään siihen oikeus. Tuotannon määrästä johtuen minusta tuntuu, että kyseessä on jopa velvollisuus.Mahtaisikohan bloggaajalla riittää rohkeus päin naamaa tuoda esiin huoli Johannan syyntakeellisuudesta suhteessa Vappu Pimiään? Sitä en tiedä, mutta olen hyvin varma, että tämän dialogin tuoksinnassa saattaisi henkilökohtainen käsitys tavallisen ja ujon tytön luoneesta muuttua kohtalaisen radikaalisti. Vastaavat keskustelut aikaisemmin on johtanut esitutkintaan pahoinpitelystä.
Pitääköhän bloggaaja mahdollisena, että Johanna Tukiainen on itseasiassa onnistunut kattavan uransa aikana suututtamaan ja pahoinpitelemään melko suuren joukon ihmisiä ihan henkilökohtaisellakin tasolla? Toisaalta voisi kai palata Seiskan rooliin tässä kakkakälleistä ja Top 15 härskeimmät kuvat uutisoinnissa. Mitä Johanna on Seiskalle tehnyt, että Seiska jaksaa vuosikaudet nöyryyttää pikkusen syyntakeettomaksi epäilyä glamourmallia? Eihän me nyt sillä tavalla ainakaan voida ajatella, että Johannan on itseasiassa pakko sietää loukkaaviksi ja halventaviksi kokemiaan tuotoksia, koska Johanna on Seiskalla töissä? Johanna saa siitä suolentuotteen sietämisestä säännöllisesti fyrkkaa?
En tiedä onko Matti Nykäsen käyttäminen esimerkkinä tahatonta vai harkittua, mutta hyvin mielenkiintoista se ainakin on. Mattihan on näet Seiskan tallin toinen kestojulkimo. Matilla on jopa hovitoimittaja Kai Merilainen, joka huolehtii Matin osittain huonosta julkisuuskuvasta yksinoikeudella Seiskalle. Keskustelin kerran Iltalehden toimittajan kanssa, joka luonnehti Meriläisen ja Matin suhdetta seuraavin sanoin: "On ihan yleisesti tiedossa, että Meriläinen on yhtäpaljon Matin omaishoitaja, kuin hovitoimittaja". Tässä valossa joku toinen voisi päätyä ajattelemaan, että huolestuttavan suuri osa Seiskan liiketoiminnasta perustuu itseasiassa luultavasti Suomen kahden suurimman ressukan armotomaan piiskaamiseen julkisuudessa.
Bloggaaja kuitenkin päätyi siihen tulokseen, että ei Johannaa voi verrata Mattiin. Olen asiassa täysin samaa mieltä, sillä Johannalle on hyvin hankala löytää kehujaa. Kirjoittaja itse kertoo seuranneensa Siskosten elämää työpaikallaan, mutta hänenkin mielipide oli the people meter. Olisi mielenkiintoista kuulla kirjoittajan puolustelua, sellainen hänen panoksensa Johannan osittain huonon julkisuuskuvan korjaamiseksi. On ihan mahdollista, että en ymmärrä täysin kirjoittajan pointtia, mutta itselleni ensimäisenä tuli mieleen vähän erilaiset asiat. Ensimäisenä ajatukseni palasi Seiskan ja Johannan persoonalliseen suhteeseen. Jos kerran Johannaa vaan lytätään, omasta työnantajasta lähtien, niin miten bloggaaja ei kirjoituksessaan päätynyt pohdiskelemaan asiaa tältä kantilta. On toki mahdollista, että Toimittaja näkee asian siten, että Seiska uutisoi ja kiusaajat kiusaa, siis siellä Seiskan Livessä. Jossain kohtaa ajatusketjussa vaan on vähän erikoinen mutka ja se suurin hämmennys koskeekin kuluttajien klikkauskäyttäytymistä. Seiska on tällä logiikalla vähän kuin invataksi, joka toimittaa joka aamu rullatuolipotilaan keskelle kenttää potkittavaksi, mutta jonkun ihmeellisen moraalikondoomin suojeluksessa paska ei tartu koneiston alkupäähän.
Esimerkki "Tuksu on niin sekaisin, että se pitäisi laittaa hoitoon ja mediat ovat edesvastuuttomia kun uutisoivat ihmisestä, jolla on selkeästi [lisää tähän jokin diagnoosi]." toi itselleni ensimäisenä mieleen Johannan kommentit. Tuossahan hirmu kivasti kiteytyy Johannan kestodiagnoosit. Tietenkin sillä erotuksella, että Johannan auktoriteetti mielenterveysasioiden diagnosoinissa ja julkistamisessa perustuu laajasalon lukiossa kirjoitettuu pitkään psykologiaan, jota siis ei ole missään lukiossa olemassakaan ja Johannan kymmenet diagnoosit on poikkeuksetta joku seuraavista: psykopatia, narsismi tai sosiopatia. Viimeisin diagnoosi saatiin Isälle, joka on Johannan mukaan täysin seonnut ja psykoosissa. Tätä mielenterveysongelma ei tietenkään voi pitää syynä tai aiheena antaa anteeksi yhtään mitään. Psykoosissa sanot ilkeästi Johannasta, niin on vallankin mahdollista, että sitä ei unohdeta koskaan.
Mitenköhän Seiskan vastuu tässä dialogissa mahtaa sijoittua? http://www.seiska.fi/NEWS-lahetys/NEWS-tiistai-Tukiainen-teki-rikosilmoituksen-ja-hakeutui-hoitoon/1023179
NEWS tiistai - Tukiainen teki rikosilmoituksen ja hakeutui hoitoon!
Tiistain Seiska News on täynnä kuumia puheenaiheita!
Nyt, kun Johannan sisko Julia kuoli, nettiin on alkanut putkahdella Lepää rauhassa, Julia -viestejä. Missä nämä ihmiset olivat, kun Tukiaisen siskoksia lytättiin? Sen tiedän, että Johannalla oli pahimmalla shokin hetkellä ympärillään ihmisiä, jotka auttoivat häntä. Ja tiedän, että somessa nähdyistä muistoviesteistä onneksi ainakin osa on aivan vilpittömiä.
Kuten sanoin, minun painavin Tukiainen-mielipiteeni on siinä, että hän on minulle mittari muiden ihmisten arvioimiseen. Kun olin ekaluokkalainen ja itkin kotona sitä, että luokan pojat olivat haukkuneet minua, äiti sanoi, että se, joka toista sanoo, on itse se. Sellaisen ihmisen, jolla on kaikki hyvin, ei tarvitse yrittää nostaa omaa egoaan lyttäämällä ketään.
Se on ollut minun ohjenuorani elämässä. Olen silti sortunut seläntakanapuhumiseen ja kuten sanoin, olen haukkunut minulle (minun mielestäni) vääryyksiä tehneitä ihmisiä rumempaakin rumemmilla sanoilla. Olen siis toisinaan livennyt kaidalta tieltä, mutta ainakin yritän, Sillä heti mieleeni nousee äitini opetus. Yritänkö muita haukkumalla osoittaa oman erinomaisuuteni? Todennäköisesti, mutta en halua olla sellainen.
Nyt ollaan jo hyvin lähellä Johannan omaa ajatuksenjuoksua. Tosin huomattavasti siistimmin sanakääntein. Johannahan toi saman näkökulman esiin seuraavasti:Kirjoituksen alkupäässä sanotaan seuraavasti: "Sittemmin työskentelin vuosia Seiskan toimittajana ja seurasin “Tuksun” ja hänen siskonsa Julian elämää läheltä". Olisiko kohtuutonta arvella, että kun bloggaajalla on ollut moneen lyttääjään verrattuna jopa intiimi suhde siskoksiin, niin hänellä on omien arvojensa johdosta ollut väkisinkin hyvinkin tuntuva tarve olla Johannan tukena ja parhaansa mukaan koittaa Johannan osittain huonoa julkisuuskuvaa parantaa. Etenkin silloin kun Tukiaisia on eniten lytätty? Mitenköhän tämä sinäänsä hienoihin periaatteisiin ja äidiltä opittuihin ohjenuoriin perustuva oletettu positiivinen vaikutus on mahtanut näkyä käytännössä? Olisi myös mielenkiintoista tietää kuinka monta kertaa bloggaja tai hänen entiset työkaverinsa ovat koittaneet Johannan syöksykierrettä oikaista. Tämä tietenkin on vähän haastava asetelma, koska Johannan syöksykiidon kulma korreloi suoraan kuluttajien klikkauksten kanssa, ja näkyy sekä Seiskan tilinpäätöksessä, että Johannan tiliotteella. Jokainen huolestunut ja elämänhallinnan parantamiseen panostava toimittaja siis suoraan kusee sekä Johannan, että työnantajansa muroihin.
Olisi myös mielenkiintoista tietää miten kirjoittaja kokee Seiskan ja muiden toimijoiden, ainakin osittaisen vaikutuksen Johannalle syntyneestä harhaisesta todellisuuskuvasta. Kirjoittaja itse pohdiskelee Johannan sielun ja järjen voimia suhteessa esimerkiksi Vappu Pimiään. Kirjoittaja itse toteaa, että Johannaa ei kukaan ihaile, Tukiaista vain lytätään, lähimpänä kehua, mitä Tukiainen voi saada, on sääli. Nämä sinäänsä hyvin kiteytetyt oivallukset kun pitää mielessään, niin eikö ole aikalailla törkeetä suitsuttaa Glamour sitä, glamour tätä. Johannan upeat sitä, Johannan upeat tätä. Eikö tuon vittuilulta tai valehtelulta kuullostavan toiminnan suurin käytännön vaikutus ole lähinnä se, että Johannan edellytykset tajuta yhtään mitään todellisuudesta on entistäkin heikommat ja irtautuminen tuosta itsetuhoisesta itsensä jatkuvasta julkisesta nöyryyttämisestä on entistäkin mahdottomampaa? Johannan näkökulmasta Seiskan ja muiden puuhastelijoiden "ihalu" ja esilletuominen saattaa hyvinkin olla se kolikon kääntöpuoli. Kun fanit solvaa ja haukkuu, niin Seiska pitää huolta, että pikkusen päin vittua menneet rapujuhlat kuitenkin muistetaan fantastisena spektaakkelina ja taas pystyy täysillä uskomaan, että kyllä me muuten löydetään ulkomailta ne ihanat miehet.Miami here I come and I bring my awesome silocone boobies with me.
Ei kai ole ihan mahdotonta, että kirjoittaja todella on oikeassa ja Johanna ei ole täysissä sielun ja järjen voimissa ja tämä kuutamolla surffaava glamour sitä ja glamour tätä itseasiassa vetää nuo Seiskan pikkunokkelat Tsaaritar ja upea sitä ja tätä jutut suoraan tajuntaansa? Ei varmaankaan ole ihan mahdotonta, että Johannan Tukiaisena tunnettu brändi pysyy vaaleanpunaisena todellisuutena hyvinkin pitkälti Seiskan ansiosta? Onkohan Seiskan toimituksessa kukaan koskaan mietiskellyt omaa osuuttaan siitä stratosfääreissä kuljeksivasta ihmisesta, jonka me kaikki tunnemme Johanna Tukiaisena?
Missäköhän vaiheessa olisi sopivaa viheltää peli poikki? Olettaisin, että ei ainakaan nyt, kun Julia kuoli, sillä "median näkökulmasta varsin merkillinen henkilö" on viimepäivien esimerkeistä päätellen suorastaan super merkillinen henkilö. Nyt jos koska me kuluttajat ollaan kiinnostuneita. Nyt meille myydään lehtiä, nyt meistä kertyy klikkejä. Mitähän tosiaan pitäisi tapahtua, että joku Seiskalla viheltää pelin poikki ja kuluttajat jää ikuisiksi ajoiksi vaille uutisointia kakkakälleistä ja ne "top15 härskeimmät kuvat" kokoelmatkin on täysin harrastelijavoimien varassa?
Kirjoittajan entinen työnantaja julkaisi kuusi tuntia sitten tämän videon Johannasta:
http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Johanna-Tukiainen-joutui-sairaalaan/1027447
Voiko kukaan sanoa, että tässä nyt annetaan puheenvuoroa? Mailia voi laittaa tulemaan, jos joku kokee, että on ihan reippaasti hyvän maun rajoissa lypsää eurot klikkauksista, kun Johanna on duunissa... no kauniisti sanottuna ihan vitun sekasin?
Tästä päätellen Julian kuolema ei ainakaan ole minkään näköinen syy jarruttaa Johannan menoa, etenkin kun Seiskan Live sakkaa huolella ja jokainen voi käydä pikaisesti toteamassa miten suuri osa siitä pyörii Johanna Tukiaisen ympärillä. Yhdellä sanalla Gåså, siinä on argumentti, jota itse pidän hyvänä aloituksena hedelmällisen dialogin syntyyn eri toimijoiden vastuusta, moraalista ja osuudesta sekä määrän, että laadun osalta Tukiaisten fiiliksiin ja kohtaloihin. En tosin epäile hetkeäkään, että kun Johanna varsin yllättäen astelee Julian jalanjäljissä hautaan, niin nämä samat pohdiskelut tulee esiin uudestaan. Saadaan uusi kierros sitä miten ikävästi kaikki Johannasta puhui, etujoukoissa varmaan on silloinkin Ilkka Kanervan erosta kypsyneet vihaajat. Tosin jos Johanna Tukiaisen siskon kuolemasta on muodostunut tälläinen kivasti lypsävä klikkausten sampo, niin Johannan kuolema se vasta onkin median näkökulmasta merkillinen tapahtuma.
Kirjoittaja toteaa, että hänen painavin Tukiainen-mielipide on The Mittari ja sitä kirjoittaja käyttää muiden ihmisten arvioimiseen. Tämä mittari ja koulukiusaamisen jälkeen äidiltä kuultu "se joka toista sanoo, on itse se" muodostaa hänen elämän ohjenuoransa. Minkähänlainen ohjenuora tai mittari mahtaisi sopia siihen kiusalliseen faktaan, että kirjoittajan entinen työnantaja tarjoaa yhä edelleen Johannalle mahdollisuuden koulukiusata ihmisiä ennenkuulumattomassa laajuudessa, käsittämättömän suuren koulun pihassa? Onkohan Seiska edes osittain "itse se", kun Seiska kiistämättä toimii megafonina Johannan kulloisillekin vihapuhetta ja rasismia hipoville mielipiteille, vai onko Seiska tosiaan jossain moraalikondoomissa, joka mahdollistaa tuolla sikailulla tehtävän liiketoiminnan, mutta suojelee minkäänlaiselta vastuulta?
Toivottavasti jo vaikkapa nelikymppisenä pystyn osoittamaan oman mahtavuuteni vertailemalla itseäni vain ja ainoastaan itseeni.
Tuohon äitini ohjenuoraan perustuu myös Tuksu-mittarini. Minä en vain ymmärrä ihmisiä, jotka julkisesti sanovat pubin nurkassa tanssivaa glitter-vaatteista innostunutta tyyppiä “läskiksi huoraksi” ja juuri siskonsa, parhaan ystävänsä ja kämppiksensä menettänyttä ihmistä “viemärisiaksi”.
Tuomitsen täten Tuksu-kauhistelijat eli syyllistyn samaan kuin mistä heitä moitin. Mutta uskon heidän kestävän sen, olettavathan hekin Tuksun kestävän kaikki ne haukkumasanat. Enkä minäkään ole täydellinen.
Ymmärtääköhän kirjoittaja jotenkin paremmin Johannan kommentointia? Läski huora tai viemärisika on ihan todella kevyttä matskua Johannan suusta. Ei tästä kauaa ole, kun tuota olisi pidetty Johannan suusta lähinnä lämmittelynä. Olen mielestäni kohtuullisen "kokenut" internetin kävijä, mutta täytyy sanoa, että Johannaa ilkeämpään ihmiseen en ole missään törmännyt. Koskaan. Johannan suoranainen erikoisuus on toivoa syöpään sairastuneen kuolemaa ja ryydittää tätä verbaalista keskisormea vielä napsakalla "ansaitset syöpäsi". Johannalla ei todellakaan pukkaa hikea, kun hyvässä tunnelatauksessa yrittää saada yhden sadasta keskustelijasta loukkaantumaan, virittämällä verbaalinen anti äärimilleen, että saataisi puristettua kaikki mehut kohteen kipeäksi asiaksi oletetusta lapsettomuudesta.Johannalle ei tee yhtään tiukkaa sanoa ex-miehestään mitä ihmeellisempia asioita ja nyt puhutaan siis miehestä, joka on Johannan puheiden mukaan hänen elämänsä rakkaus. Mies, jota Johanna rakastaa yhä edelleen, mies jota Johanna edelleen vainoaa. Tässä pieni intro Firman päiväkirjasta/keikkakalenterista vuodelta 2010, otsikolla "AVOIN KIRJEENI 10-VUODEN AIKAISELLE EX-AVOMIEHELLENI SEKÄ KIHLATULLENI M*** K******!":
"Ostelit minulle kalliita koruja ja lahjoja, mutta teit sen sen takia että halusit lohduttaa omaa huonoa omaatuntoasi. Aina kun olin ulkomaanmatkoilla, niin petit minua. Petit minua myös omilla työmatkoillasi.Ei varmaan tarvitse laittaa esimerkkejä Arton vuosia jatkuneesta... no siis niitä mielipiteitä, jotka saattaa loukata jotain?
Suurin osa naisista ei koskaan saa tietää pettämisestä. Miehet salaavat kaiken. Miten minä sain tietää tämän? Sen jälkeen kun rakastuin Udiin Miamissa, sinä paljastit minulle, että olet kaikki viimeiset viisi vuotta käynyt maksullisissa naisissa ympäri maailmaa. En tiedä kuinka monen kanssa sitä teit, mutta nykyisin ainakin Suomessa on rikollista ostaa seksiä.
Haukuit minua huoraksi, syljit päälleni ja löit minua monia kertoja, enkä koskaan tehnyt rikosilmoitusta sinusta. Vaikka en koskaan työskennellyt huorana, olin tanssija. Tiedät sen itsekin.
Olit minua ennen naimisissa viisi vuotta Kirsin kanssa. Hän petti sinua omien sanojesi mukaan. Hän oli kutsunut sinua välinpitämättömäksi. Minusta tuntuu ettet ole kertonut koko totuutta. Sinä olet henkisesti sairas, kärsit seksiaddiktiosta. Sinun pitäisi hakea siihen apua.
Pari päivää sitten puhuin kanssasi puhelimessa. Luulit kokoajan, noin tunnin kestävän puhelun aikana, että olin siskoni Julia. Meillä on samanlainen ääni puhelimessa ja sinua oli helppo huijata..... En muuten kirjoittaisi tätä kirjettä julkisesti netissä, mutta minusta kirjoitettiin niin herjaava juttu viimeisessä Seiskassa, että minulla on oikeus puolustautua enkä halua että pääset kuin koira veräjästä.
Luulit minun olevan siskoni Julia. Kuvailit ihan innoissasi, kuin harrastit seksiä kanssani kun olin 17-vuotias (siis Julia.) Olin silloin poissa kotoa ja te olitte sopineet että pidätte sen salaisuutena. Uskon Juliaa, en sinua. Hänen mukaansa ette ole koskaan olleet sängyssä. Et ole Julian tyyppiä, hän pitää nuorista ja komeista miehistä. Julia kertoi, kuinka olit masturboinut hänen edessään, haistellut hänen alusvaatteitaan ja ehdotellut anaaliseksiä. Olit tehnyt tätä useasti siskoni kanssa. "
Ei minusta ole mitenkään kohtuutonta tuomita meitä ja minäkin uskon, että me kestämme sen. Tosin samalla logiikalla kai voi myös olettaa, että Tuksukin kestää sen. Jos kirjoittajan äiti seuraisi Johannan elämää, niin uskoisin, että kirjoittaja saisi elämänohjeistusvarastoonsa muutaman uuden viisauden.
