Johanna Tukiainen Part 2

Jatkoa edelliseen Johanna Tukiainen kirjoitukseen. Vähän siitä miksi näitä juttuja kirjoittelen, niin kuin kirjoittelen. Ei minua henkilökohtaisesti ihan kamalasti Johannan tekemiset tai olemiset häiritse tai elämääni vaikuta. Ei Johanna ole oikeasti merkittävä ihminen yhteiskunnallisesti tai muuten. Julkkiksenakin hyvin omanlaisensa tapaus.

Vähän tuntuu, että on olemassa Julkisuudenhenkilöitä, Julkkiksia ja ammatikseen Julkkiksia. Julkisuudenhenkilö käsittääkseni on ihminen, joka asemansa, ammattinsa tai jonkun tekemisensä johdosta on tunnettu julkisuudessa. Esimerkiksi poliitikot, urheilijat, osa yritysjohtajista, ylipäätään ihmisiä, joilla on joku työ tai tekeminen, joka kiinnostaa ihmisiä. Tämä työ tai tekeminen on syy miksi ja mistä ihmiset on kiinnostuneita. Ei sen kännisekoilut tai on/off parisuhde jonkun Irman kanssa.

Julkkiksiksi kai voisi laskea vähän ohuemmilla meriiteillä julkisuuteen ajautuneet tai siellä keikkuvat ihmiset. Ihmiset ei välttämättä ehkä ole julkkiksista kiinnostunut asiatasolla, vaan enemmän tuotetaan viihdettä. Olennainen ero kai on se mitä näistä ihmisistä pääsääntöisesti kirjoitetaan. Esimerkiksi urheilija voi olla helposti molempia. Raportoidaanko tämän ihmisen suorituksesta. Heitti keihästä niin ja niin monta metriä vai raportoidaanko parisuhdekriisiä, kännisekoiluja tai jotain muuta, mahdollisesti mautonta.

Ammatikseen julkkikset on sitten ravintoketjun alapäässä. Ihmisiä, jotka haluaa olla julkisuudessa sen julkisuuden tähden. Henna Kalinaisia ja tämän tyyppisiä ihmisiä. Tyyppejä jotka ensin ajautuu julkisuuteen ja vasta sen jälkeen koitetaan keksimällä keksiä jotain keinoja tehdä sillä rahaa. Esimerkiksi joku salarakas, antoi vähän ihoa jollekin julkkikselle tai julkisuudenhenkilölle. Sitten puolivuotta luetaan roska-artikkeleita erilaisista edesottamuksista tai raflaavia kannanottoja siitä tai tästä ihmisestä tai asiasta ja sitten jostain ilmestyy koneisto, joka pikkusen väkisin alkaa kehittämään tälle ihmiselle uraa. Ilmestyy joku sinkku tai vähintään juontokeikkaa, ihan mihin tahansa tapahtumaan.

Sitten on ihan erikseen Johanna Tukiainen. Kirjoittaa kuukausipalkalla blogia seiskalle, ilmaiseksi dolls diaryyn ja ilmeisen suuren osan "vapaa-ajastaan" Facebookiin, mitä ihmeellisempiä edesottamuksia. Jos pitäisi miettiä mauttomin stereotypia pulskasta Suomalaisesta väkivaltasesta juoposta, moukasta ihan omalla tasollaan, niin Johannahan on stereotypian stereotypia. Stereotypia, jota ei laimentamattomana voi päästää yleiseen käyttöön.

Käsittämätön kaveri, joka on täysin kykenemätön minkäänlaiseen itsekritiikkiin, ei mitään tyylitajua, hävytön hyväksikäyttäjä, surkuhupaisa sekakäyttäjä. Pukeutuu käsittämättömällä marginaalilla liian pieniin vaatteisiin, sekoilee ihan seipäässä aina kun se on jossain liikenteessä. Solvaa säännöllisesti ihmisiä, ihan kaikkia. Antaa tärkeän oloisena mielipiteitään ihan asiasta kuin asiasta ja parhaimillaan ristiriitaa aikaisempiin sanomisiin ei tarvitse etsiä kuin kolme riviä ylempää.

Siis niin tavis kuin ihminen voi olla, and then some. Kullin nälkäinen pubiruus perus lähiöstä, "on steroids". Juuri se nainen, joka ei ole ihan kamalan tarkka kenelle pillua lohkeaa, ihan au natural, ilman kondomia. Tyypillisesti niin levottomassa sörsselissä, että arvostelukyky jäi kolme pysäkkiä aikaisemmin bussista, toimii autopilotilla. Tämä Irmeli, josta tarjoilija ymmärtää varoittaa uutta asiakasta, "ole sitten tarkkana lompakkosi kanssa". Kaveri joka varastelee juomia pöydistä, haisee, on likaisissa vaatteissa ja kaihosasti muistelee sitä 10 vuotta sitten tapahtunutta "romanssia" Seppo Rädyn pikkuserkun kanssa. Osaa omasta mielestään tulkita rentun ruusun tasolla, joka jää kakkoseksi EHKÄ ainoastaan Irwin Goodmanille. Ja koska osataan, niin tulkitaan, oli baarissa karaokeilta tai ei.

No Johanna ei kuitenkaan ole ihan harmiton Irmeli. Väkivaltaa tehdään säännöllisesti, ajetaan kännissä ja ehkä henkilökohtaisesti suurin suru kohdistuu eläimiin, joita on rääkättäväksi kertynyt lukuisia, Juliaa en laske mukaan.

Johanna nauttii myös hämmentävästä, lähes systemaattisesta suojelusta. Tuntuu kuin journalismi ja Tukiainen olisi toisensa kumoava voima ja kun nämä kaksi kohtaa, niin väkivaltaisen reaktion jälkeen jäljelle jää ikuisesti säteilevää ydinjätettä, samaa tavaraa mitä tulee peräsuolesta krapula-aamuna. Enkä nyt puhu siitä naapurin kebabbilan tulisen kastikkeen aiheuttamasta, pikkusen löysää kakkaa, joka kirvelee mennessään. Puhun nyt siitä kerran vuosikymmenessä syntyvästä kaapelista, joka tahraa persposket niin, että jäämiä kaavitaan vielä seuraavassakin sessiossa, siitä joka irtautuessaan huutaa FREEDOM ja mennessään raapii putkistoon ikuiset arvet. Todiste siitä, että on olemassa valelääkäreitä vastaavia valejournalisteja. Tyyppejä, jotka voi kirjoittaa ja painaa ihan mitä tahansa roskaa ja silti nukkua yönsä ja pitää itseään ammattilaisena.

Tästä toiminnasta nyt esimerkkinä vaikkapa Metropolin artikkeli:

Johanna Tukiaisen ystäväpiiriin kuuluva Joni Virtanen kertoo, että Johannan jaJuha-kampaajan kihlaus on silkka mainostemppu.

- Tarkoituksena on saada joku lehti kustantamaan pariskunnan matkalle Miamiin, Virtanen sanoo.

Joni oli risteilyllä Johannan ja muutaman ystävänsä kanssa helmikuun alussa. Mies kuvailee tapahtumia seuraavasti :

- Risteilyn aikana Johanna kertoi tykkäävänsä nuoremmista kundeista, kuten kampaajastaan Juhasta. Parhaillaan Johanna ja Juha yrittävät tehdä juttua ”kihlauksestaan”, jotta saisivat jostain matkarahat Miamiin. Kyseessä on siis täysin feikattu suhde, vaikka Johannalla jotain tunteita Juhaa kohtaa onkin.

Jonin lausunto tukee sitä, mitä Tukiainen on kertonut blogissaan ja Facebook-päivityksissään Juhan homoseksuaalisuudesta. Seiskan bileristeilyllä kuvatulla videolla pariskunta myöntää, ettei suhde ole saanut lopullista täyttymystään siitä huolimatta, että jotain yritystä on ollut ilmassa.

Tukiaisen katkeruus ex-miestään Arto Länsmania kohtaan kytee Virtasen mukaan edelleen.

- Huhtikuussa Johanna haluaa Saariselälle tämän uuden ”kihlatun” kanssa näyttämään, että hänellä on uusi, nuori rakastaja, kuten Artollakin.

Virtanen kertoo myös viettäneensä aikaa Jollaksessa Tukiaisten kotona, jossa hän on sanojensa mukaan joutunut Johannan ja Julian seksuaalisväritteisten ehdotuksien kohteeksi useampaan otteeseen.

Tämä ei nyt ole sitä varsinaista ydinkakkaa, ne on käytännössä yksinoikeudella seiskalla, tuolla Julian mukaan suomen suurimmalla lehdellä. Tämä akateemisissa piireissä arvostettu laatumedia, joka on metropolin jatkuvien valtausyritysten kohde, koska Johannalla on siellä koko lehden luetuin blogi. Mutta tietynlainen proof of concept tämä silti on. Kun luet Joni Virtasen blogissa esillä olevan alkuperäisen kirjoituksen, niin ymmärrät mitä tarkoitan:

K18 - K18 - K18 Metropolin haastatteluni sensuroimattomana!

K18: Kovaa peliä Jollaksessa, Tukiaisen ystävä kertoo kihlauksen taustat!
Johanna Tukiaisen ystäväpiiriin kuuluva Joni Virtanen kertoo, että Tuksun ja Juha-kampaajan kihlaus on silkka mainostemppu. Tarkoituksena on saada joku lehti kustantamaan pariskunnalle matkan Miamiin, Virtanen sanoo.
Joni oli risteilyllä Johannan ja muutaman ystävänsä kanssa helmikuun alussa. Mies kuvailee tapahtumia seuravasti :

• Risteilyn aikana Johanna kertoi tykkäävänsä nuoremmista kundeista, kuten kampaajastaan Juhasta, mutta tämä ei kykene seksiin, koska on täysin homoseksuaali. Parhaillaan Johanna ja Juha yrittävät tehdä juttua "kihlauksestaan", jotta saisivat jostain matkarahat Miamiin. Kyseessä siis täysin feikattu suhde, vaikka Johannalla jotain tunteita Juhaa kohtaa onkin.

Katkeruus Artoa kohtaan kytee Jonin mukaan edelleen.

• Huhtikuussa Johanna haluaa saariselälle tämän uuden "kihlatun" kanssa näyttämään, että hänellä on nuori rakastaja (kuten Artollakin). Johanna kommentoi mm., että "Artoa pitäisi vetää kunnolla turpaan nyrkillä niin, että jäisi musta silmä", mutta Juha on kuulemma liian hintelä siihen hommaan, joten on keksittävä jotain muuta.

Joni kertoo myös viettäneensä aikaa Jollaksessa Tukiaisten kotona 18 vuorokautta, koko tuon ajan alkoholin vaikutuksen alaisena. Johanna oli vaatinut Jonia katsomaan pornoa ja masturboimaan hänen nähtensä jokaisena iltana ja yrittänyt suostutella häntä myös seksiin kihlattunsa Juhan nähden, jolloin sulhanen oli paennut paikalta.

Virtanen joutui myös Julian kynsiin Jollaksen-reissullaan.

- Päästin jossain vaiheessa Juhan Johannan viereen ja menin Julian  luokse viereiseen huoneeseen. Hän halusi kanssani seksiä, vaikka olimme aiemmin antaneet ymmärtää, että meillä on Johannan kanssa jotain meneillään.  Julia oli hyökkäävä ja asetti käteni  intiimialueelleen, kunnes kiihotuin tilanteesta ja annoin mennä. Julia vannotti jälkikäteen, ettei Johannalle saisi kertoa asiasta. Jäin miettimään, onko Julia käyttäytynyt näin muidenkin miesten kohdalla? Jakavatko he miehensä? Minusta se oli ahdistavaa ja suunniteltua.

Kysymys on siitä, että Johanna itse saa vuosikausia ihan surutta solvata, haukkua parittajaksi, valehtelijaksi, narsistiksi ja ihan miksi tahansa, melkeenpä ketä tahansa ja se on vaan Johannaa. Johannalla on ilmeisesti vain sellainen tyyli ilmaista asioita. Mutta kun tästä suorasanaisesta kohu-kaunottaresta, kohu-blondista tai prinsessa-Johannasta kirjoitetaan, niin yllättäen matkalla putoaa kaikki se mikä saattaisi olla oikeasti "kiinnostavaa", merkittävää tai rehellistä Johannaa, siten kun ihmiset Johannaa joutuu kestämään.

En tietenkään koita oikasta tilannetta tai toimia vastavoimana, jonain moraalin voimalla toimivana ritarina. Minusta on vain mehukas kontrasti Johanna Tukiaisen ja Johanna Tukiaisen välillä. Ihan omaksi ilokseni, itseäni huvittaakseni tätä teen. Olen Johanna Tukiainen fani sen aidoimmassa merkityksessä. Fanitan sitä sikailua, irstailua, moraalitonta huseeraamista ja itsensä nöyryyttämistä rehellisesti. Minulle Johanna Tukiainen on todella se itseään täynnä oleva lähiöpubin Irmeli ja koska se tuntuu Johannalle olevan ok, se sitä myy ihan rahasta, niin koen, että tämä on aito kaikki voittaa tilanne. Minä saan sirkushuveja ja Tukiaiset saa olla sirkuseläimiä.