Pentti Näätä

Fiktiivinen hahmo Pentti Näätä. Johannan innokas fani, joka alkaa kirjoittamaan Johannasta kirjaa.

Nythän on niin, että Glamouria ei tunnu hamraat Suomalaiset ymmärtävän. Ei siitä mitään tule, että edes
oma kansa ei tue uskossa elävää, kansainvälistä blondia. En ehkä ole mikään Che Quevara mutta kyllä mä
aattelin että nyt tärähtää sellainen selviytymisopas, että löytyy Lounge tyyppisistä baareista ainakin
Kapteenin kajuutta. Suomihan on paska maa ja anniskelu päättyy melkeen aina just silloin kun ite alan
pääsemään vauhtiin. Johonkinhan sitä pitää lähteä jatkoille, mieluiten tietty limousinellä. Niin on asia, että
ainoastaan Miamissa on paremmat jatkot ja rapujuhlat kuin Takilatiellä, Jollaksessa. Mitään en lupaa mutta
pikkusen pitää olla tyhmä jos kohta ei löydy molemmat Ilman taksia ja karttaa. En tietenkään halua omia
henkseleitä paukutella mutta kyllähän siinä sivussa väkisinkin tulee jaettua myös elämänohjeita. On tässä
itse kullakin kosmetologi-opinnot kesken ja voin kuule sanoa, ettei se ihan helppoa ole, kun monta iltaa
viikossa intensiivisesti opiskellaan.

Johanna Tukiainenhan tästä tietenkin suurimman kunnian ansaitsee ja isäni on ihan samaa mieltä.
Tuksultahan tulee se oma elämänkerta ihan näinä päivinä ja siinä vaiheessahan tämä teos vanhentuu
auttamattomasti. Aattelin kuitenkin tälleen terassilla luonnostella jotain luettavaa faneille, kun Johanna
kiireisenä CEO:na on sitä omaa kirjaansa takonut vuodesta 2010. Ihan turha naureskella, ei se ihan
hetkessä synny kun tapahtumarikasta elämää lähdetään dokumentoimaan. Luku lapsuudesta, onnellisesta
tietty ja puolet nuoruudesta on suunilleen Apple Macissä ja loput valmistuu hurjaa vauhtia.

Yks mitä ihan kärkeen varmaan pitää terottaa, ettei tule mitään väärinkäsityksiä. Siis kyllä Suomessakin on
muutamia ihan nastoja mestoja, vaikka muutenhan tää on tosi venäläinen paikka. Sanotaanko vaikka niin,
että jos nyt piirrettäs rajat uusiks, niin Jollas ja osa helsinkiä vois muodostaa sellasen vähän monacon
tyyppisen kaupunkivaltion. Sit loppu suomi voiskin ainakin mun puolesta haistaa vaikka Nassun löysän
paskan. Etenkin Kouvola on ihan hävytön tuppukylä.

En minäkään näitä juttuja ennen tajunnu. Elämähän on vähän sellasta, että jos herää ennen ku kaupat
menee kiinni, niin koskaan ei tiedä missä seuraavaks sammutaan. Yks tälläsistä lauantaista oli helmikuun
puolivälissä kun olin alotellu viikonloppua jo tiistaina. Kattelin, että nyt on kyllä asiallisen näköinen mamma
Siwassa. Kattelin, että jostain se on tuttu, en ite keksiny vaikka kuinka mietin. Kai se oli vähän siitäkin, kun
sen verran kansainvälinen, rinnakas blondi on siellä siiderihyllyllä. Enhän mä tajunnut, että se on Johanna
Tukiainen. Menin kuitenkin ihan asiallisesti kyselee, että voisko se ladata ne euroshopperit siihen koriinsa ja
sen jälkeen painua vaikka vittuun, että tällänen tukkuostajakin pääsee valikoimaan kiinni.

No Johannahan on keskustelutaitonen kaveri, se heti tajus missä mennään. Se kysy ihan välittömästi,
tiedänkö kuka se on? Et siwahan siis pysyy auki ihan sen aikaa ku tarvetta on. Kyllä se jotain siinä kiroili ja
ymmärränhän mä, kun se katteli, että kuvaan sitä lompakollani. Olinhan mä tiettty vähän hämilläni kun se
ihan kärkeen sihis hampaidensa välistä, että mä oon näätä. Mähän aattelin heti, että mikäs juttu tää on,
mistä toi mun nimen tietää? Aattelin heti, että oonkohan mä jotain sekoillu senkin kanssa, kun itellä ei ollu
mitään muistikuvia ja sehän ties mun sukunimen heti.

Aattelin kuitenkin, että tää tilanne katotaan loppuun ja vedin ihan coolia linjaa: ”Pentti vaan, voit käyttää
Penaa, kunhan et marsulles mun nimeä anna”. En mä vieläkään tiedä tarkalleen mitä siinä tapahtu, kun
Johanna tuntu kiukustuvan entistä enemmän. Omasta mielestäni pistin ykkösmatskua sille. No kyllä se siitä
sit rauhottu kun otin tilanteen haltuun ja sanoin suoraan miten asiat on. Aattelin, että eihän Saamelaisella
saumaa ton näkösen kinkun kanssa ole mutta ainakin oon pelannu kaikki korttini. Sanoin ihan suoraan, että
en tiedä mikä tässä on menny vikaan. Enhän mä ole ku Saamelainen apinamies mutta onko taivaassa
vapaapäivä vai miten Jumalani on yhden enkeleistään siwaan laittanu?

On mulla sen verran pelisilmää, että tajusin heti kun liikehdintää tapahtuu oikeeseen suuntaan. Tai sellanen
tunne tuli, että sehän alko lämpenee tai ainakin sillä alko naama punottamaan. No se valitteli vähän
päänsärkyä ja mietin, että ei mulla mitään buranaa ole mutta oon itekin syönny pameja krapulaan jo vuosia.

No me lähettiin siitä sit Takilatielle jatkoille. Vähän mä ihmettelin kun puhuttiin melko kattavasti sen existä ja
just kun aattelin, että se stoori loppuu, niin Johanna alotti uudestaan. Jostain toisesta ukosta. Mä mietin, että
mitä helvettiä tää nyt on, et ei hyvältä näytä, vaikka enhän mä ees aatellu, että sänkyyn pääsis uskovaisen
naisen kanssa.

Täähän on hyvin perinteinen tuhannen ja yhden yön tarina siinä mielessä, että 3 viikkoa
istuttiin iltaa ihan suoraa soittoa. Ainoo mikä vähän kaivelee, on tietty se mun kännykkä jota en oo sen
jälkeen nähny kun Johanna soitti sillä jonnekin. Kävin sit hakee uuden sim-kortin ja puhelimen. No
Nokialainen tulille ja välittömästi alko puhelin piippaamaan. Ihan tuntemattomista numeroista tullu ihan
törkeetä viestiä. Käskettiin painua vittuun ja jättää rauhaan. Siis mitä helvettiä, enhän mä tuntenu ketään
niistä.

Johanna kyllä selitti mitä siinä oli tapahtunu. Jotku sitä stalkkaavat hullut oli saannu selville mun numeron.
Kuulema ihan normaalia, kateelliset ei kestä kun sillä menee hyvin. No me katottiin sen Miamin matkakuvia
ja jotain vanhaa kotipornoa ja sit mä tajusin, että Johannahan on ihan väärinymmärretty. Kelasin, että kun
meillä synkkaa näin kivasti, niin mä alan kyllä tekee muistiinpanoja ja kerron kaikille muillekin. Katotaan nyt
tuleeko tästä kirjaa mutta luulis ainakin TV vitosen kiinnostuvan. Vaikka se niiden vuosi elämästäni dokkari
ihan kauheeta sosiaalipornoa olikin.